Moikkuli!
Täällä ollaan, vaikkei meistä juuri ole kuulunutkaan. Aika hissukseen ollaan tää kesä menty, eikä vaunukaan ole liikkunut pihasta sitten kesäkuun alun. Toivottavasti kuiteskin vielä loppukesästä päästään tienpäälle.
Tuuli pudotti kaiken karvansa sen Turun näyttelyn jälkeen ja osan jo ennen sitä. Sit se aloitti juoksut. Meikä on ollut saikulla ja käynyt fyssarilla ja pääsen sinne taas ens viikolla. Toive olis että me molemmat päästäis syyskuussa pariin näyttelyyn, katotaan.
Viikko sitten käytiin ihan autolla parin tunnin ajomatkan päässä sukulaisten luona. Tai ei ne mulle sukua ole, mutta tolle ihmiselle kyllä. Siellä oli joku rippijuhla tai jotain, en mä niistä mitään tiedä. Meillä nelijalkaisilla oli vähän tylsä päivä, mut oli meillä silti parempi olla mukana kuin pitkä päivä keskenään kotona. Päästiin tietty jokusen kerran käppäilee ja aina on kiva uusissa hajuissa ulkoilla. Ja tiiättekö, hetken mä luulin kuolleeni ja päässeeni sinne koirien taivaaseen, mistä oon kuullut juttua. Tehtiin siinä jo lähtöä ja päästiin käymään pienellä kävelyllä ja mukaan lähti kaks mini-ihmistä. Sillä toisella oli kädessään iso pulla ja mä en saanu silmiäni irti siitä! Mä kävelin sen edellä mut kattelin koko ajan taaksepäin niskat vinksallaan, et jos se vaikka tipahtais sen pienistä kätösistä, ni mä oisin kärppänä jeesimässä nostamisen kanssa.
Mutta ei, se söi sen kokonaan itte, vaikka siinä kestikin aika pitkään. Tää oli mun reissun suurin pettymys, mut kyl mä siitä sit pääsin ajan kanssa yli.