maanantai 26. kesäkuuta 2023

Broilerinkoipi paranee

Just ennen jussia Kaisu pääs eroon tikeistään ja pikkuhiljaa jalka alkaa näyttää taas jalalta, eikä broilerinkoivelta.


Oli kuulemma ollu ihan uus hoitsutyyppi siellä ottamassa tikkejä pois ja se sanoi ettei ollu ikinä törmännyt niin rauhalliseen ja hoitomyönteiseen koiraan ku mitä Kaisu on. No, tottahan se on, ei se turhia hötkyile, ihminen keikauttaa sen kylelteen ja se on siinä!



Päästiin sitte samana iltana koko jengi tohon lähelle Navalaan ulkoileen. Siellä on se meidän kerhon aksakenttä, mut me tehtiin eka lenkki ja oltiin siinä vieressä isolla nurmikolla hengailemassa. Meille misseille oli luvassa pari kierrosta juoksua turpa kiinni. Mulla se oli aika vaikeeta, kun siinä vieressä joku huusi kovaa ja korkeelta 'putkeen, putkeen, putkeen'. Hitto et ois tehny mieli hakkua, mut olin sit kiltisti hiljaa ja sain palkkaa. Ihminen alkaa pikkuhiljaa tajuta ettei se voi ottaa juosuaskelia, kun sillon me kiihdytään ja aletaan haukkuu. Mun kaa se pystyy kävelee sillai reippaasti näyttämättä idiootilta, mutta Tuulin ravi tuppaa olemaan sen verta reippaampaa, et ihminen menee sillai hölmön näkösenä eteenpäin, vähä ku yrittäis juosta, mutta ei sitten kuiteskaan. No, koiria siellä kaiketi enempi katsotaan, mutta, joo.. Se oli parin kierroksen jälkeen ihan hiki päässä, kiros taas lääkitystään.

Kaisu ja Manta sai tehdä muutaman toko-jutun ja me kaikki oltiin kyl niin onskuja kun oli tämmöstä pientä aktiviteettia. Juhannuksen läpi sit lähestulkoon pötköteltiinkin terdellä.




maanantai 19. kesäkuuta 2023

Synttärit jee!

Meidän jengin nuorin, eli Kaisu, täyttää tänään seitsemän vuotta. Ihan hullua, että sekin on jo tuon ikäinen. Se on nyt ollu toista viikkoa kuuppa päässä sen polvioperaation takia, mut onneks torstaina pääsee eroon tikeistä ja sitä myöten myös kuupasta. Mein ihmisellä on pohkeet ihan mustelmilla kun hönö käy tökkimässä sitä. Ei se tietty lenkillä kuuppa päässä kulje, mut sisällä.


Me saatiin tavoista poiketen tänään vähän herkkua, yleensä meille ei synttärinäkään mitään ihmeellistä anneta, ehkä jotain koirien omia herkkuja, mut nyt saatiin kääretorttua, kermaa ja mansikkaa, siis wau!!


Meikä oli tietty nopein, koska eiks tää siis ollu joku kilpailu?

Meillä on tällä ja ens viikolla kaikkee pientä kivaa, kerron niistä sit kun ovat tapahtuneet.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2023

Pönttöpää

Toissapäivänä koitti vihdoin se Kaisun operaatio, eli aiemmin operoidusta polvesta piti poistaa irrallinen metallinpala ja samalla putsattiin sitte purukalusto. Nivel- ja hammashommia ei normisti tehdä samalla kertaa tulehdusriskin takia, mut tää irtopala ei ollut nivelessä, vaan ihan siinä ihon alla. Antibioottisuojaa kyllä käyttivät ja kuuri jatkuu kotonakin muutaman päivän.

Tuosta nuolen osoittamasta metalliväkkärän päästä oli pala irti.

Me, eli meikä, Kaisu ja ihminen, lähettiin aamulla ajoissa kohti Mankkaata. Kaisu otettiin sisään heti kasin jälkeen ja se lähti häntä heiluen lekurin mukaan, outo tyyppi. Me lähdettiin muille asioille ja sitte takas kotiin odottelee soittoa. Se on aina kuulemma jännää, vaik yleensä kaikki meneekin hyvin, ni kun ei voi ihan satavarma olla. Vähän toi ihminen alko jo hermostuu, kun kello läheni yhtä, eikä vielä ollu kuulunu mitään. Mutta usein lekurista soitetaankin vasta sitten kun potilas on jo kohtuu hyvin hereillä, ei sieltä ihan nuppi sekaisin ketään kotiin päästetä.

No se puhelu sit tulikin siinä just ennen yhtä. Kaikki oli mennyt hyvin, metalli oli saatu pois ja suu putsattua. Yks heiluva hammas oli jouduttu poistamaan, hyvä juttu, ehkä Kaisu nyt jatkossa taas tykkää jyrsiä luita meidän muiden tavoin.

Polvessa on kolme tikkiä, jotka poistetaan parin viikon päästä, samalla keikalla otetaan taas Librela-pistos. Liikkumiseen ne tikit ei juuri vaikuta, aika normisti saa olla, ei nyt mitään riehumista, mutta kävelyllä voi käydä ja silleen. Ja kuuppa pitää tietty olla Kaisulla päässä, muutenhan se repii tikit samantien pois, varmaan ne vähän kutiseekin. Mut ei toi kauluri kyllä yhtään häirii sen elämää, ihan hyvin viime yönäkin oli päässy sohvalle nukkumaan.




Näillä ny mennään ja toivotaan ettei tuohon polveen tarttis enää koskaan kajota.

tiistai 6. kesäkuuta 2023

Seuraavana Särkisalo

Sastamalasta suunnattiin kohti Särkisaloa. Siellä meitä odottikin tuttu caravanalue, Katiskanmäki Ylönkylässä.



Meikä kutsuis paikkaa enempikin matkaparkiksi. Perusjutut siellä on, mutta ei muuta. Sijaintikin on sellainen, että pitää kävellä jonkin matkaa ison tien vierustaa jotta pääsee metsään lenkille. Eikä siinä ihan lähellä ole mitään, paitsi hauska lähiruokakioski, joka on auki aina ja toimii itsepalvelusysteemillä. Ja ai niin, oli siinä just avattu pikku kahvilakin, mutta ei siellä juuri ketään näkynyt. Nythän kuiteskin vasta ihmiskersojen kesälomat alkoi, joten ehkä alueella on vilskettä myöhemmin kesällä.


Mein ihmisellä on kuiteskin tuolla nurkilla tuttuja, joten tää paikka on palvellut mainiosti yöpymistarkoitukseen, siitä on passeli matka Perniöön kaupoille ja sit sinne tuttujen luo ja hautuumaalle. En tiiä onko tuolla koskaan hirmusti porukkaa, mut nyt oli yks retkeilyauto meidän lisäks. No, me tykätään omasta rauhasta.

Lauantai-iltana pyörähdettiin Förbyn satamassa jaloittelemassa. Meit vastaan tuli mies, joka tunnisti meidän rodun, johtuen siitä et sillä oli kotona samanlainen. Kiva kuulla välillä et joku kutsuu meitä muuksi ku kääpiölassieksi... Sit käytiin terdellä Nixorissa, sinne oltiin koko jengi tervetulleita, jopa sisään asti, mut me jäätiin kuiteskin ulos.

Sunnuntaina käytiin sitten ilman vaunua Mathildedalissa. Ihminen on puhunut siitä jo monta kertaa kun ohi ollaan menty Kemiönsaareen, ja nyt vihdoin mentiin tuonne ihan varta vasten. Ja olihan se hieno paikka, huh huh! Käveltiin ympäriinsä ja sit käytiin kaffella.



Meikä vähän haukku alpakoille. Ne oli tainnu just päästä karvoistaan kun olivat niin kuikeloita.








Tän reissun jälkeen me nelijalkaiset jäätiin toisen ihmisen kaa vaunuun päikyille kun toinen lähti sen ystävänsä luo käymään. Siellä on niin monta koiraa ni me jäätiin suosiolla pois matkasta.

Siinä se loppupäivä ja iltakin meni pötkötellessä ja seuraavana aamuna me sit taas lähettiinkin matkaan, tällä kertaa takas kotio.


Perjantaina onkin sitte Kaisun operaatio, kun sen polvesta leikataan se irtopala pois. Mua vähän jänskättää Kaisun puolesta, mut täytyy vaan toivoo et kaikki menee hyvin.

lauantai 3. kesäkuuta 2023

Terkut Sastamalasta

Kesäkuun eka päivä startattiin kohti Pirkanmaata. Mein ihmisellä oli Tampereella jotain omia juttuja, joten me lähdettiin koko hela familjen sinne suunnalle. Me vietiin vaunu Sastamalaan Tervakallion leirintäalueelle, se oli meille kaikille uusi tuttavuus. Paikka oltiin varattu kahdeks yöks jo etukäteen, mut ei siellä niin hirveesti porukkaa ollut. Oltais saatu paikka ihan rannasta, mutta just sillon sato kaatamalla rakeita ja oli tosi kylmä, ni mentiin sit vähän sivumpaan ettei tuuli vie meitä mennessään. Ihan karsea keli oli hetken aikaa ja näytti siltä kun vaunu olis ollut ihan loskan peitossa. Yök!!


Onneks aika nopsaan tuli taas kesä takas. Tai no, lämpöasteita oli seittemän. Ilta meni siinä kun käytiin ihmissukulaisten luona ja sit kivalla iltalenkillä. Oli tosi hienot ja siistit rantapolut joita tallusteltiin.



    

Perjantaina sit ihminen nro 1 lähti aikasin aamulla omiin juttuihinsa ja me jäätiin nro 2:n kanssa vaunulle pötköttelee. Menihän se päivä siinäkin, illalla sit taas ulkoilua yhdessä.

Tervakallio Camping oli meidän kaikkien mielestä oikein mukava paikka ja Sastamala muutenkin tosi nättiä seutua. Camping-alueella oli aika paljon kausipaikkalaisia, mutta hyvin sinne joukkoon mahtui, ja alue ei muutenkaan ollu liian iso meidän makuun. Tilat oli ihan siistit, ei ny mitään luksusta, mut ihan perussettii.






Lauantaina aamulla lähdettiin vielä pitkälle lenkille ennen seiskaa. Ei ollut kuulemma tarkoitus ihan niin kauas mennä, mut ihminen halus koko ajan nähdä mitä seuraavan mutkan takana on, joten me sit käveltiin. Ja takaskin piti tulla.

Sit pikkuhiljaa duunattiin kimpsut ja kampsut autoon, heitetiin vaunu koukkuun kii ja ajettiin kohti auringonlaskua, no ei vaine, lähdettiin Huittisten ja Auran kautta Särkisaloon. 

Mitä siellä tapahtui, kerron ensi kerralla.