Seuraavana Särkisalo

Sastamalasta suunnattiin kohti Särkisaloa. Siellä meitä odottikin tuttu caravanalue, Katiskanmäki Ylönkylässä.

Meikä kutsuis paikkaa enempikin matkaparkiksi. Perusjutut siellä on, mutta ei muuta. Sijaintikin on sellainen, että pitää kävellä jonkin matkaa ison tien vierustaa jotta pääsee metsään lenkille. Eikä siinä ihan lähellä ole mitään, paitsi hauska lähiruokakioski, joka on auki aina ja toimii itsepalvelusysteemillä. Ja ai niin, oli siinä just avattu pikku kahvilakin, mutta ei siellä juuri ketään näkynyt. Nythän kuiteskin vasta ihmiskersojen kesälomat alkoi, joten ehkä alueella on vilskettä myöhemmin kesällä.

Mein ihmisellä on kuiteskin tuolla nurkilla tuttuja, joten tää paikka on palvellut mainiosti yöpymistarkoitukseen, siitä on passeli matka Perniöön kaupoille ja sit sinne tuttujen luo ja hautuumaalle. En tiiä onko tuolla koskaan hirmusti porukkaa, mut nyt oli yks retkeilyauto meidän lisäks. No, me tykätään omasta rauhasta.

Lauantai-iltana pyörähdettiin Förbyn satamassa jaloittelemassa. Meit vastaan tuli mies, joka tunnisti meidän rodun, johtuen siitä et sillä oli kotona samanlainen. Kiva kuulla välillä et joku kutsuu meitä muuksi ku kääpiölassieksi... Sit käytiin terdellä Nixorissa, sinne oltiin koko jengi tervetulleita, jopa sisään asti, mut me jäätiin kuiteskin ulos.

Sunnuntaina käytiin sitten ilman vaunua Mathildedalissa. Ihminen on puhunut siitä jo monta kertaa kun ohi ollaan menty Kemiönsaareen, ja nyt vihdoin mentiin tuonne ihan varta vasten. Ja olihan se hieno paikka, huh huh! Käveltiin ympäriinsä ja sit käytiin kaffella.

Meikä vähän haukku alpakoille. Ne oli tainnu just päästä karvoistaan kun olivat niin kuikeloita.

Tän reissun jälkeen me nelijalkaiset jäätiin toisen ihmisen kaa vaunuun päikyille kun toinen lähti sen ystävänsä luo käymään. Siellä on niin monta koiraa ni me jäätiin suosiolla pois matkasta.

Siinä se loppupäivä ja iltakin meni pötkötellessä ja seuraavana aamuna me sit taas lähettiinkin matkaan, tällä kertaa takas kotio.

Perjantaina onkin sitte Kaisun operaatio, kun sen polvesta leikataan se irtopala pois. Mua vähän jänskättää Kaisun puolesta, mut täytyy vaan toivoo et kaikki menee hyvin.

Äkkilähtö meren äärelle

Koska tota meitin ihmistä on viime aikoina ahdistanut useampikin asia, me päätettiin lähteä vähän tuulettaan aivoja meren rannalle. Pakattiin auto ja vaunu ja köröteltiin kohti Kasnäsiä suununtai-iltana. Meille nelijalkaisillehan autolla matkustaminen tarkoittaa nukkumista, mutta se on hyvä hetki levätä, kun koskaan ei voi tietää mitä on vastassa kun autosta noustaan. 

Oltiin perillä seiskan aikaan ja päästiin heti rannalle katsomaan laskevaa aurinkoa. Mein ihminen tuijotti merelle ihanku se olis odottanut jotakuta. Mut ei sieltä ketään tullut, joten ehkä se vaan ihasteli maisemaa.

Yö me nukuttiin oikeen mainiosti, tää oli meidän toka yö uudessa vaunussa ja eka reissun päällä. Aika samalla tavalla me asettauduttiin kuin aiemmassa vaunussa, vanhasta tottumuksesta.

Maanantai oli pikkasen harmaa päivä, mut ei meitä haitannut. Me päästiin päivän aikana usealle lenkille ja ihmisellekin tuli kuuleman mukaan enemmän askeleita mittariin kuin pitkään aikaan. Tiä miks niitä laskea pitää, senkun köpöttelee vaan menemään. Me ajettiin myös autolla Taalintehtaalle ja käveltiin siellä rantsussa. Ihan kesäkaupunkihan sekin on, ei siellä oikeen mitään elämää vielä ollut. Mut tulipahan käytyä.

Illalla sit istuskeltiin Kasnäsin kallioilla ja katteltiin joutsenia, niillä tais olla kosiopuuhat menossa.

Meikä tsekkas myös tyrnien tilanteen, ei niistä ollu ku vasta ajatus.

Toinenkin yö nukuttiin mainiosti ja aika omassa rauhassa saatiin alueella olla. Tiistaina sit aamu oli kostea, mut aurinko tuli kuiteskin esiin ja me lähdettiin lautalla saareen. Saaressahan me siis jo muutenkin oltiin, mutta nyt mentiin lautalla pienempään saareen. Tai oikeestaan siinä on kaksi saarta lähes yhdessä, Rosala ja Hiittinen. Ikinä ennen meikä ei ollut lautalla ollut, mutta nyt tuli sekin koettua. Mutta eipä siinä mitään kummallista ollut, ei me nähty autosta mitään, mut ihmiset meni sinne ylös katselee maisemia.

Jos oli Taalintehdas hiljainen, ni tää mesta oli ihan kuollut. Mut maisemia me sinne katsomaan mentiinkin ja niitä kyllä saatiin ihastella. Ois niillä rantakallioilla voinut istua vaikka tuntitolkulla, mut lähdettiin sit kuiteskin parin tunnin oleskelun jälkeen takas vaunulle.

Nälkäkin alko jo olla ja meitsin odotus palkittiin kun ihmiset alko grillaa, voi että sitä tuoksua!! Luonnollisestihan meikä sit imuroi grillin ympäristön heti kun siihen annettiin mahdollisuus.

Me oltiin aika poikki päivän retkestä, eikä iltapissojen jälkeen enää jaksettu mitään. Meikä veti katolleen ja nukahti siihen.

Keskiviikkona oltiin taas aikasin ylhäällä ja aamutoimien jälkeen alettiin pikkuhiljaa tekee lähtöä. Oli kyllä mukava muutaman päivän reissu ilman mitään suurempia suunnitelmia, mentiin ihan fiiliksen mukaan. Ja mä uskon että ton ihmisen korvienvälikin hieman tuulettui, vai mistähän se vihellys oikeen kuului...