Päiväretki Billnäsiin

 

Melkeen vois sanoa, että kuvat puhukoon puolestaan, mutta kyllä mä aion kuiteskin jotain sanoa.

Ensinnäkin, mä oon taas saikulla. Sama vaiva, mikä mulla oli kevättalvella, tuli takas. Nyt syön samoja lääkkeitä ja mun olo on jo paljon parempi. Vähän me ollaan kaikki ihmeissämme, että miksi tää tuli takas. No, ei auta.

Onneks mustikat alkaa oleen kypsiä, siinä on mulle aivan loistavaa, kevyttä puuhaa, terveellistäkin jopa!

Tänään tosiaan lähdettiin ihan tosta noin vaan retkelle Billnäsiin. Päivä oli tosi kuuma, mut autossa on hyvä köllötellä. Noi ihmiset ei olleet koskaan aiemmin käyneet tuolla ja ne tykkäs kyllä tosi paljon. Käveltiin ensin hissukseen ympäri aluetta ja ihasteltiin Mustionjokea. Me nelijalkaiset tykättiin keikkua tossa kivisellä kaiteella, ihminen ei hirveesti tykännyt.

Onneks noi isot puut teki kivasti varjoa, ni meil ei ollu ihan niin hirveen kuuma. Lopulta me mentiin somaan pikku kahvilaan ihan siihen joen rantaan, siinä oli nurtsilla oikeen mukava köllötellä kun ihmiset söi jotain epäterveellistä.

Ei mulla oikeestaan tän kummempaa tällä erää, kesä etenee omalla painollaan. Ketut sai viime viikolla rokotukset ja seuraavan kerran pitääkin rokottaa sit kun ne on kymmenen. Siis vuotta. Siis kamalaa.

Turku KV(G?)

Viime sunnuntaina mein ihminen herätteli meidät jo ennen viittä, kun piti lähteä ajoissa kohti Turkua ja missikisoja. Me ollaan koko jengi nykyään niin aamulaiskoja, et ollaan lähinnä järkyttyneitä, jos pedistä pitää nousta kovin aikaisin. Yleensä käydäänkin aamulla vaan pihapissalla, mut joskus ihminen raahaa meidät lenkille ja sillon ei kyllä hymyilytä lain.

Matka kohti Turkua alkoi puoli seiskan aikaan. Mentiin Perniön kautta ja siellä kyytiin tuli mein ihmisen hyvä ystävä. Koiria sillä ei ollut mukana. Perillä Metsämäen raviradalla oltiin ennen ysiä ja saatiin hyvä paikka ihan kehän läheltä. Tilaahan oli ihan valtavasti muutenkin, oli tosi helppo siellä liikkua kun ei tarvinnut koko ajan väistellä isompia.

Vedettiin parkkiin Suomen Lasiterassin eteen :D

Lähtökohta tähän misseilyyn oli se, että Tuuli alkoi pudottaa karvojaan tukoittain muutama päivä aiemmin. Ihminen mietti jo aikanaan ilmoa laittaessaan, että kuinkahan käy, mutta mentiin sitten riskillä. Sai se sen kehään jotenkin järkevän näköisenä, mutta itse olis kyllä voinut katsoa peiliin vähän tarkemmin.

Tuuli sai ERIn, mutta ei sit kilpailuluokassa sijoittunut. Mä olin ihan ihmeissäni, kun se esiintyi ihan hissukseen, eikä yrittänytkään möykätä juostessa. Ihminen oli kans tosi tyytyväinen, mutta ite ajattelin kyllä pitää lipun korkeella, kunhan mun vuoro tulis..

Mä avasin ääntäni jo siinä kehän ulkopuolella ja vaikka mut siinä vaijennettiin, mä tiesin, ettei ihminen voi kehässä tehdä muuta ku suhista jotain suupielestään, joten mä päästelin sitten ihan onnessani väy-väy-ääniä siinä kun juostiin ympyrää ja vielä lisää kun juostiin muiden kanssa, koska onhan se monin verroin kivempaa!!

Ai että oli vapauttavaa, ihminenkin vaan naureskeli mulle, joten tää tais olla hyvä juttu, jatkoon! Meikä sai siis kans ERIn ilman sijoitusta, joten ihan samiksia oltiin tyttären kaa.

Päivä oli kyl kaiken kaikkiaan tosi kiva, ei ollut liian kuuma, joten ihminenkään ei pyörtynyt. Ja sillä tuntui muutenkin olevan tosi leppoisan kiva päivä pitkästä aikaa missikisoissa vanhan ystävän kanssa.

Ny sit Tuuli saa pudottaa loputkin tukkansa, se pääsee kehään vasta ehkä syyskuun loppupuolella. Vähän oli kuulemma mietinnässä, josko meikä lähtis yhteen ryhmikseen tässä välissä, riippuu kuulemma siitä onko yks tuttu lähdössä pennun kanssa myös. 

Tänään on kuiteskin alla olevan kaksikon rokotukset ja tarkkia muutenkin ja meikäkin pääsee tsekattavaksi. 

Noi kuvat kehästä on ottanut Sirpa Saari.