Äkkilähtö meren äärelle

Koska tota meitin ihmistä on viime aikoina ahdistanut useampikin asia, me päätettiin lähteä vähän tuulettaan aivoja meren rannalle. Pakattiin auto ja vaunu ja köröteltiin kohti Kasnäsiä suununtai-iltana. Meille nelijalkaisillehan autolla matkustaminen tarkoittaa nukkumista, mutta se on hyvä hetki levätä, kun koskaan ei voi tietää mitä on vastassa kun autosta noustaan. 

Oltiin perillä seiskan aikaan ja päästiin heti rannalle katsomaan laskevaa aurinkoa. Mein ihminen tuijotti merelle ihanku se olis odottanut jotakuta. Mut ei sieltä ketään tullut, joten ehkä se vaan ihasteli maisemaa.

Yö me nukuttiin oikeen mainiosti, tää oli meidän toka yö uudessa vaunussa ja eka reissun päällä. Aika samalla tavalla me asettauduttiin kuin aiemmassa vaunussa, vanhasta tottumuksesta.

Maanantai oli pikkasen harmaa päivä, mut ei meitä haitannut. Me päästiin päivän aikana usealle lenkille ja ihmisellekin tuli kuuleman mukaan enemmän askeleita mittariin kuin pitkään aikaan. Tiä miks niitä laskea pitää, senkun köpöttelee vaan menemään. Me ajettiin myös autolla Taalintehtaalle ja käveltiin siellä rantsussa. Ihan kesäkaupunkihan sekin on, ei siellä oikeen mitään elämää vielä ollut. Mut tulipahan käytyä.

Illalla sit istuskeltiin Kasnäsin kallioilla ja katteltiin joutsenia, niillä tais olla kosiopuuhat menossa.

Meikä tsekkas myös tyrnien tilanteen, ei niistä ollu ku vasta ajatus.

Toinenkin yö nukuttiin mainiosti ja aika omassa rauhassa saatiin alueella olla. Tiistaina sit aamu oli kostea, mut aurinko tuli kuiteskin esiin ja me lähdettiin lautalla saareen. Saaressahan me siis jo muutenkin oltiin, mutta nyt mentiin lautalla pienempään saareen. Tai oikeestaan siinä on kaksi saarta lähes yhdessä, Rosala ja Hiittinen. Ikinä ennen meikä ei ollut lautalla ollut, mutta nyt tuli sekin koettua. Mutta eipä siinä mitään kummallista ollut, ei me nähty autosta mitään, mut ihmiset meni sinne ylös katselee maisemia.

Jos oli Taalintehdas hiljainen, ni tää mesta oli ihan kuollut. Mut maisemia me sinne katsomaan mentiinkin ja niitä kyllä saatiin ihastella. Ois niillä rantakallioilla voinut istua vaikka tuntitolkulla, mut lähdettiin sit kuiteskin parin tunnin oleskelun jälkeen takas vaunulle.

Nälkäkin alko jo olla ja meitsin odotus palkittiin kun ihmiset alko grillaa, voi että sitä tuoksua!! Luonnollisestihan meikä sit imuroi grillin ympäristön heti kun siihen annettiin mahdollisuus.

Me oltiin aika poikki päivän retkestä, eikä iltapissojen jälkeen enää jaksettu mitään. Meikä veti katolleen ja nukahti siihen.

Keskiviikkona oltiin taas aikasin ylhäällä ja aamutoimien jälkeen alettiin pikkuhiljaa tekee lähtöä. Oli kyllä mukava muutaman päivän reissu ilman mitään suurempia suunnitelmia, mentiin ihan fiiliksen mukaan. Ja mä uskon että ton ihmisen korvienvälikin hieman tuulettui, vai mistähän se vihellys oikeen kuului...