Kesäinen päiväretki Särkisaloon

Kyllä on sateista ollut tänä kesänä, voi hyvät hyssykät sentään. Meitsi aina joka käänteessä sanoo ettei mein porukasta kukaan helteistä välitä, mutta aurinkoo olis kyllä ihan kiva välillä nähdä. Jatkuva sade ja harmaus vetää mielen maahan. Onneks on ollu muutamia ihan jees päiviä.

Yks sellanen just sään puolesta osui meidän reissuun Särkisaloon. Ihan tehtiin likkaporukassa päiväreissu autolla ja saatiin siihen uppoomaan kymmenen tuntia. Ton ihmisen ystävä asuu nykyään Förbyssä ja samoilla seuduilla on paikka jossa mein ihminen perheensä kanssa vietti lapsuuden kesiä. Se on aina ihan fiiliksissä kun sinne suunnille ajetaan.

Me lähettiin liikenteeseen ysiltä ja ajeltiin Tammisaaren kautta. Puoltoista tuntia matkaan meni, mutta mikäs siinä on kesäistä Suomea kattellessa ja hyvässä kelissä ajellessa.

Perillä me karvaiset saatiin tutkia uusia mestoja ja välillä ooteltiin autossa. Päästiin myös meren rannalle hengailee ja otettiin päikyt kahvilan terdellä. Ohikulkijoilla aina pyörii silmät päässä kun meitä on neljä. No, meitä oli yhes vaihees seittemän, joten me itte ei olla mitenkään ihmeissään.

Biitsin jälkeen oleiltiin vielä pitkä tovi puutarhassa, haisteltiin ympäristöä ja vaihteeks nukuttiin. Kyl oli kiva vaipuu horrokseen kun ruoho tuoksui ja kesätuuli heilutti turkkia. Ketut otti vähän kierroksii kun pihalle tuli maailman kiltein rotutoveri, joka on mun kaa just saman ikäinen. Niit piti sit vähän ojentaa, ettei kylässä käyttäydytä tollei, eikä se tietty muuallakaan ole sopivaa. Lopulta me kaikki sit loikoiltiin sulassa sovussa.

Tulikohan tähän nyt tarpeeks monta kuvaa siitä kun meitsi nukkuu reissussa, hehee! No, sitähän se on, koiranelämä, aina pitää nukkuu kun on mahis ja sama pätee syömiseen. Ikävä kyllä jälkimmäisen mahdollisuuksia on turhan paljon rajattu.

Kotiin päästiin turvallisesti alkuillasta ja sopivasti olikin just iltasafkan aika. Sattupa sopivasti.

Semmonen pieni reissu tähän väliin, jään venaa josko muuallekin pääsis nukkuu. 

Lepposaa kesää kaikille!

Kesän alkua, taitaa olla vuos 2025

Pitäiskö olla imarreltu vai ehkä järkyttynyt, kun joutuu kuvaksi tiskirättiin. Tuuli oli jo aiemmin rätissä, mutta nyt meikä ja Kaisu on myös. Onhan noi ihan kivoja ja tehty ihan meidän luonteiden mukaan. Mun kuvassa on puruluu jota halajan. Kaisun rätissä taas tervetuloa -kyltti, Kaisu kun varmaan heiluttais häntää murtovarkaillekin.

Mutta se räteistä. Me ollaan elelty aika hiljaiseloa pitkän aikaa. Viime kesänä tehtiin yks reissu vaunulla, muuten ei olla oltu sen kanssa missään. Tää kesä menee myös ihan muissa puuhissa, joten nähtäväks jää löytyykö meitin vaunu kohta joltain myyntipalstalta, se on turhan kallis pihakoristeeks. Ei toi ihminen siitä välttis luopua tahtois, mutta jollei ehdi ja/tai pysty reissaa, ni mitäs sillä sit tekee. Tietty voidaan retkeillä omalla tontilla, siitä me nelijalkaiset tykätään, mutta eihän se ny oo vaunun perimmäinen tarkotus.

Missikisoihin ei mennä tänä kesänä ollenkaan. Yhdessä mätsärissä kävin pyörähtää kun oltiin vähän niinku henkisenä tukena yhdelle ensikertalaiselle. Mä olin taas niin reipas ja äänekäs ja olin hirmu tyytyväinen itteeni. Hulluinta oli se, et ilmossa kysyttiin mun ikää ja ihminen vastas 11, tietty, koska se on mun ikä. Mut se nainen luuli et mä oon 11 kuukautta. Ai että me kaikki saatiin lopulta hyvät naurut!

Muksaa kesää teille kaikille, katotaan jos tästä kesästä sais irti jotain raportoitavaa, veikkei vaunulla mentäiskään. Instan puolella ollaan jo vähän aktivoiduttu kevään aikana, sieltä löytyy jotain pientä, käy kurkkaa jos kiinnostaa, @mamafayjalauma  

Kesäreissu 2023, osa 2

Jyväskylästä lähdettiin ajeleen kohti Mäntyharjua. Maanantaille oli luvattu kunnon myrskyä ja sadetta ja se olikin jo aamulla rantautunut Hankoon. Ihmiset oli suunnitelleet, että kierretään ensimmäinen saderintama itäpuolelta ja tarkoitus oli päästä leiriytymään ja kunnon lenkillekin ennen kuin se myräkkä leviäisi sinne missä ollaan. Ja sehän onnistui ihan täydellisesti! 

Kurvattiin Tommolansalmen leirintäalueelle jo ennen puoltapäivää, eikä sateesta ollut tietoakaan. Ja ihan pikkasen helpompi oli saada vaunu vaateriin, kun pohjana oli tasainen hiekka. Muutenkin tykättiin tosta alueesta, ihanaa mäntymetsää mihin oli tehty kulkuväyliä ja vaunu-ja autopaikat oli selkeitä ja tilavia. Huoltorakennukset tuoksui kuulemma aika uusilta vielä.

Ja mikä ihana lenkki saatiin tehtyä ihan omassa rauhassa, ensin metsässä ja sitten rannassa.

Loppupäivä sit lojuttiinkin vaunussa kuuntelemassa ajallaan alkanutta myrskyä ja katolle ropisevaa sadetta. Illalla piti kyl käydä katsomassa myrskyaaltoja, ihminen oli ihan liekeissä.

Vaikka tää paikka oli tosi kiva ja siisti, päätti ihmiset kuitenkin että jatketaan matkaa jo seuraavana päivänä. Seuraava kalenteriin merkitty juttu oli vasta perjantaina, joten vielä oli kolmelle yölle hakusessa leiripaikka. Koska nyt oltiin oltu jo ison järven, pienen järven ja moottoritien kupeessa, oli seuraava paikka luonnollisesti meren rannalla. Kaks vuotta sitten, kun ekaa reissua vaunulla tehtiin ja oltiin Kuopiossa, toi ihminen puhu koko ajan et oltiin Kotkassa. No nyt sit mentiin Kotkaan, ni eikö se laittanut kaverilleen terveisiä Kuopiosta. Pöljä.

Santalahden lomakylä oli taas jotain ihan muuta kuin tän reissun aiemmat mestat. Se oli aika iso, mut kuiteskin ihan viihtyisä. Meitä nelijalkaisia kohdeltiin siellä kuin kuninkaallisia. Respaan ja bistroon saatiin mennä ja siellä oli jopa koirien petejä ympäriinsä. Oli myös oma vesipiste ja puhtaita kuppeja. Niin ja menussa oli omat safkat meille, voitteko kuvitella?!

Siitä huolimatta me nuoltiin vaan huuliamme, kun noi ihmiset söi. No, meillä oli kyllä omat hyvät

 safkat vaunussa odottamassa, kivaa oli kuiteskin olla siellä terassilla mukana.

Me viihdyttiin Kotkassa kaks yötä. Päivisin käytiin ajelemassa keskustassa ja kävelyllä Koskipuistossa. Ihan siinä Santalahdessakin oli kivat ulkoilumaastot ja tietty se meri siinä vieressä. Keskiviikkona iltapäivällä alkoi sade, joka jatkui ja jatkui ja jatkui..

Torstaina aamusta sitten taas vaunu koukkuun kiinni ja matka jatkui. Saa nähdä koska mennään Kotkaan uudestaan, mein ihminen oli ollut siellä ennen tätä visiittiä justiinsa 20 vuotta sitten.

Ilma oli edelleen aika harmaa, kun suunnattiin auton nokka kohti Loviisaa. Siellä oli luvassa pihaparkkipaikka tutun luona, ihan maaseudulla. Siitä oli sit vaan alle parikyt kilsaa eläinlääkäriin, jonne mulla oli perjantaina aamulla aika.

Me kökötettiin melkeen koko torstai vaunussa ihmisen kanssa, koska vettä tuli taivaan täydeltä tuntikausia. Toinen ihminen oli jossain hommissa ja me tytöt oltiin ihan keskenämme.

Perjantaina aamusta mä en sit saanu ees safkaa, vaan lähdin mun ihmisen kaa sinne eläinlääkäriin Porvooseen. Mua vähän jännitti, mut enempi ehkä ärsytti, taas mua ronkittiin ja se otti vähän kipeetä. Silti mä olin niin nätisti, koska olihan mun tuki ja turva siinä vieressä.

Jos sua kiinnostaa lukea enempi tästä eläinlääkärihommasta, ni lue tuolta KLIK

 

Tän käynnin jälkeen ajettiin takas vaunulle ja jo tuttujen toimenpiteiden jälkeen jatkettiin matkaa, tällä kertaa kohti kotia.

Niin leppoisan ja rauhallisen reissun jälkeen oli ahdistavaa ajaa Kehä 3:lla, kun siellä oli ihan älyttömästi liikennettä ja jengi ajoi ihan kaistapäisesti. Huomas kyllä heti että ollaan pääkaupunkiseudulla. Kuskin verenpaine nousi heti ja otsasuoni alkoi nykiä. Onneks päästiin oman kodin rauhaan maalle.

Semmonen reissu oli se. Nähtäväks jää milloin seuraavaks lähdetään ja mihin.

Kesäreissu 2023, osa 1

Do dii, nyt ollaan oltu reissussa ihan kunnolla, kylläpäs oli kivaa, vaikka kotiinkin on toki kiva sitten saapua. Lähdettiin 24.8. ajeleen vaunu pärssiissä kohti Lempäälää. Ihmisellä oli seuraavana päivänä Tampereella jotain opiskelujuttuja, joten mentiin yöksi Ideaparkin matkaparkkiin. Ei oltu siellä aiemmin oltu, enkä usko että toiste mennään. Paikka sinänsä ajoi asiansa, mutta kyllähän se vieressä oleva 3-tie on kovin meluisa, jopa yöllä. Kyllä me nukuttua saatiin, mutta ehkäpä katsotaan kuiteskin joku idyllisempi paikka, jos vastaava tilanne tulee vielä eteen.

Alkuillasta käytiin koko köörin voimalla Ideaparkissa aiheuttamassa ihmetystä. Ei vaan meinattu lainkaan päästä eteenpäin, kun koko ajan oli joku silittelemässä ja halus jutella. Oltiin yllättyneitä, kun meitin rotu tunnettiin, yksikin sanoi että ’shelttitaivas’.

Meikäläisen taivas oli yhden penkin alla, jonne mä dyykkasin vattalteen jonkun hajun perään. Mut kyllä kauniisti hilattiin sieltä pois, ei ole kuulemma sopivaa syödä kaikkea mitä löytää. Ai ei vai.

Perjantai meni siinä sit hengaillessa toisen ihmisen kanssa, mut äkkiä oltiinkin jo taas vaunun kaa liikkeellä, nyt matkalla kohti Jyväskylää. Oltiin perillä joskus seitsemän aikaan ja tää paikka olikin sit jotain ihan muuta ku edellinen, mut niin oli tarkotuskin. Metsärannan pieni leirintäalue Jyväskylän kupeessa, ihan järven rannalla, hyttysten keskellä. Hyvä että noi sai vaunun suoraks, sen verta oli epätasainen pohja. Hinnoittelu oli täällä hieman erikoinen, sivuilla luki, että paikka sähkötolpalla 35 euroa / vrk (sis 1-2 hlöä). Kuiteskin vuorokauden hinta oli 40 euroa, koska sähkö maksoi 5 euroa / vrk. Just, pikkasen harhaanjohtavaa. Mitäs sä sillä sähkötolpalla ilman sähköä teet, panet siihen pyykit kuivumaan?

Yöllä oli niin hiljaista, että ihanku oltais oltu kotona. Kello soi taas kuudelta, koska meillä oli menoa. Aamutoimien jälkeen pakkauduttiin koko jengi autoon ja kuski heitti meijät Palokkaan. Kaisu jäi kuskin kaa viettää päivää, me muut, meidän ihminen ja kärryllinen tavaraa mentiin katsomaan agilityn sm-kisoja! Meille oli varattu paikka mein ihmisen ystävän teltasta ja siellä me nelijalkaiset oltiinkin aika paljon. Mut kyllä me päästiin lenkillekin ja katseleen myyntikojuja ja ihminen osti meille myös herkkuja! Iltapäivällä päästiin sit ihan radan viereen katsoo aksaa. Meikä ei heti tajunnut mistä oli kyse, mut siinä vaiheessa kun ihmismuurin läpi kuului kepi-kepi-kepi-käsky, mulla pullistu silmät päästä, ja ne ei oo ihan pienet silmät! 

Kyllä oli kiva päivä ja ihminenkin viihtyi tosi hyvin. Ei se enää niin kauheen haikeanakaan ollut, vaikkei olla neljään vuoteen enää aksattu. Oli kiva iloita muiden onnistumisista.

Kyllä me oltiin illalla väsyneitä, huh-huh! Tipahdettiin tosi aikasin ja nukuttiin sikeästi, edelleenkin ihanassa hiljaisuudessa.

Sunnuntaina lähdettiin sit ihmissukulaisen luo pienen matkan päähän. Käytiin rauhaksiin kävelyllä ja sit kiivettiin kerrostalon kolmanteen kerrokseen, ihan rappuja pitkin. Mut olis kyllä pitänyt kantaa, koska oon saikulla, mut ihminen anto mun sit kiivetä kun lähdin vaan viipottaa.

Muutama tunti viihdyttiin siellä ja vasta ihan loppumetreillä Kaisu tajus et parvekkeella oli kissa. Se meni ihan sekaisin hetkeks, en tiiä onko se kissaa koskaan ennen nähnyt.

Illtasella leiripaikassa ihmiset pääsi saunaan, kun isäntäväki sen itselleen lämmitti. Ja taas nukuttiin paremmin ku hyvin.

Kolme yötä Metsärannassa oltiin ja maanantaina lähdettiin jatkamaan matkaa. Tää Metsäranta oli ihan ok, mutta ei siellä ollut kauheen hyvät lenkkimaastot. Meillä tosin oli niin paljon muuta puuhaa, et lenkkeily tuli hoidettua siinä samalla. Mukavat tyypit siellä oli, mutta tosiaan se hinnoittelu oli hieman outo. Paikka oli muutenkin aika vanha, eikä enää ihan viimosen päälle, mutta kuiteskin kohtuu siisti ja kelpas meille ihan hyvin.

Seuraavalla kerralla sitten loppureissusta tarinaa.

Broilerinkoipi paranee

Just ennen jussia Kaisu pääs eroon tikeistään ja pikkuhiljaa jalka alkaa näyttää taas jalalta, eikä broilerinkoivelta.

Oli kuulemma ollu ihan uus hoitsutyyppi siellä ottamassa tikkejä pois ja se sanoi ettei ollu ikinä törmännyt niin rauhalliseen ja hoitomyönteiseen koiraan ku mitä Kaisu on. No, tottahan se on, ei se turhia hötkyile, ihminen keikauttaa sen kylelteen ja se on siinä!

Päästiin sitte samana iltana koko jengi tohon lähelle Navalaan ulkoileen. Siellä on se meidän kerhon aksakenttä, mut me tehtiin eka lenkki ja oltiin siinä vieressä isolla nurmikolla hengailemassa. Meille misseille oli luvassa pari kierrosta juoksua turpa kiinni. Mulla se oli aika vaikeeta, kun siinä vieressä joku huusi kovaa ja korkeelta 'putkeen, putkeen, putkeen'. Hitto et ois tehny mieli hakkua, mut olin sit kiltisti hiljaa ja sain palkkaa. Ihminen alkaa pikkuhiljaa tajuta ettei se voi ottaa juosuaskelia, kun sillon me kiihdytään ja aletaan haukkuu. Mun kaa se pystyy kävelee sillai reippaasti näyttämättä idiootilta, mutta Tuulin ravi tuppaa olemaan sen verta reippaampaa, et ihminen menee sillai hölmön näkösenä eteenpäin, vähä ku yrittäis juosta, mutta ei sitten kuiteskaan. No, koiria siellä kaiketi enempi katsotaan, mutta, joo.. Se oli parin kierroksen jälkeen ihan hiki päässä, kiros taas lääkitystään.

Kaisu ja Manta sai tehdä muutaman toko-jutun ja me kaikki oltiin kyl niin onskuja kun oli tämmöstä pientä aktiviteettia. Juhannuksen läpi sit lähestulkoon pötköteltiinkin terdellä.

Synttärit jee!

Meidän jengin nuorin, eli Kaisu, täyttää tänään seitsemän vuotta. Ihan hullua, että sekin on jo tuon ikäinen. Se on nyt ollu toista viikkoa kuuppa päässä sen polvioperaation takia, mut onneks torstaina pääsee eroon tikeistä ja sitä myöten myös kuupasta. Mein ihmisellä on pohkeet ihan mustelmilla kun hönö käy tökkimässä sitä. Ei se tietty lenkillä kuuppa päässä kulje, mut sisällä.

Me saatiin tavoista poiketen tänään vähän herkkua, yleensä meille ei synttärinäkään mitään ihmeellistä anneta, ehkä jotain koirien omia herkkuja, mut nyt saatiin kääretorttua, kermaa ja mansikkaa, siis wau!!

Meikä oli tietty nopein, koska eiks tää siis ollu joku kilpailu?

Meillä on tällä ja ens viikolla kaikkee pientä kivaa, kerron niistä sit kun ovat tapahtuneet.

Pönttöpää

Toissapäivänä koitti vihdoin se Kaisun operaatio, eli aiemmin operoidusta polvesta piti poistaa irrallinen metallinpala ja samalla putsattiin sitte purukalusto. Nivel- ja hammashommia ei normisti tehdä samalla kertaa tulehdusriskin takia, mut tää irtopala ei ollut nivelessä, vaan ihan siinä ihon alla. Antibioottisuojaa kyllä käyttivät ja kuuri jatkuu kotonakin muutaman päivän.

Tuosta nuolen osoittamasta metalliväkkärän päästä oli pala irti.

Me, eli meikä, Kaisu ja ihminen, lähettiin aamulla ajoissa kohti Mankkaata. Kaisu otettiin sisään heti kasin jälkeen ja se lähti häntä heiluen lekurin mukaan, outo tyyppi. Me lähdettiin muille asioille ja sitte takas kotiin odottelee soittoa. Se on aina kuulemma jännää, vaik yleensä kaikki meneekin hyvin, ni kun ei voi ihan satavarma olla. Vähän toi ihminen alko jo hermostuu, kun kello läheni yhtä, eikä vielä ollu kuulunu mitään. Mutta usein lekurista soitetaankin vasta sitten kun potilas on jo kohtuu hyvin hereillä, ei sieltä ihan nuppi sekaisin ketään kotiin päästetä.

No se puhelu sit tulikin siinä just ennen yhtä. Kaikki oli mennyt hyvin, metalli oli saatu pois ja suu putsattua. Yks heiluva hammas oli jouduttu poistamaan, hyvä juttu, ehkä Kaisu nyt jatkossa taas tykkää jyrsiä luita meidän muiden tavoin.

Polvessa on kolme tikkiä, jotka poistetaan parin viikon päästä, samalla keikalla otetaan taas Librela-pistos. Liikkumiseen ne tikit ei juuri vaikuta, aika normisti saa olla, ei nyt mitään riehumista, mutta kävelyllä voi käydä ja silleen. Ja kuuppa pitää tietty olla Kaisulla päässä, muutenhan se repii tikit samantien pois, varmaan ne vähän kutiseekin. Mut ei toi kauluri kyllä yhtään häirii sen elämää, ihan hyvin viime yönäkin oli päässy sohvalle nukkumaan.

Näillä ny mennään ja toivotaan ettei tuohon polveen tarttis enää koskaan kajota.

Seuraavana Särkisalo

Sastamalasta suunnattiin kohti Särkisaloa. Siellä meitä odottikin tuttu caravanalue, Katiskanmäki Ylönkylässä.

Meikä kutsuis paikkaa enempikin matkaparkiksi. Perusjutut siellä on, mutta ei muuta. Sijaintikin on sellainen, että pitää kävellä jonkin matkaa ison tien vierustaa jotta pääsee metsään lenkille. Eikä siinä ihan lähellä ole mitään, paitsi hauska lähiruokakioski, joka on auki aina ja toimii itsepalvelusysteemillä. Ja ai niin, oli siinä just avattu pikku kahvilakin, mutta ei siellä juuri ketään näkynyt. Nythän kuiteskin vasta ihmiskersojen kesälomat alkoi, joten ehkä alueella on vilskettä myöhemmin kesällä.

Mein ihmisellä on kuiteskin tuolla nurkilla tuttuja, joten tää paikka on palvellut mainiosti yöpymistarkoitukseen, siitä on passeli matka Perniöön kaupoille ja sit sinne tuttujen luo ja hautuumaalle. En tiiä onko tuolla koskaan hirmusti porukkaa, mut nyt oli yks retkeilyauto meidän lisäks. No, me tykätään omasta rauhasta.

Lauantai-iltana pyörähdettiin Förbyn satamassa jaloittelemassa. Meit vastaan tuli mies, joka tunnisti meidän rodun, johtuen siitä et sillä oli kotona samanlainen. Kiva kuulla välillä et joku kutsuu meitä muuksi ku kääpiölassieksi... Sit käytiin terdellä Nixorissa, sinne oltiin koko jengi tervetulleita, jopa sisään asti, mut me jäätiin kuiteskin ulos.

Sunnuntaina käytiin sitten ilman vaunua Mathildedalissa. Ihminen on puhunut siitä jo monta kertaa kun ohi ollaan menty Kemiönsaareen, ja nyt vihdoin mentiin tuonne ihan varta vasten. Ja olihan se hieno paikka, huh huh! Käveltiin ympäriinsä ja sit käytiin kaffella.

Meikä vähän haukku alpakoille. Ne oli tainnu just päästä karvoistaan kun olivat niin kuikeloita.

Tän reissun jälkeen me nelijalkaiset jäätiin toisen ihmisen kaa vaunuun päikyille kun toinen lähti sen ystävänsä luo käymään. Siellä on niin monta koiraa ni me jäätiin suosiolla pois matkasta.

Siinä se loppupäivä ja iltakin meni pötkötellessä ja seuraavana aamuna me sit taas lähettiinkin matkaan, tällä kertaa takas kotio.

Perjantaina onkin sitte Kaisun operaatio, kun sen polvesta leikataan se irtopala pois. Mua vähän jänskättää Kaisun puolesta, mut täytyy vaan toivoo et kaikki menee hyvin.