Kyllä on sateista ollut tänä kesänä, voi hyvät hyssykät sentään. Meitsi aina joka käänteessä sanoo ettei mein porukasta kukaan helteistä välitä, mutta aurinkoo olis kyllä ihan kiva välillä nähdä. Jatkuva sade ja harmaus vetää mielen maahan. Onneks on ollu muutamia ihan jees päiviä.
Yks sellanen just sään puolesta osui meidän reissuun Särkisaloon. Ihan tehtiin likkaporukassa päiväreissu autolla ja saatiin siihen uppoomaan kymmenen tuntia. Ton ihmisen ystävä asuu nykyään Förbyssä ja samoilla seuduilla on paikka jossa mein ihminen perheensä kanssa vietti lapsuuden kesiä. Se on aina ihan fiiliksissä kun sinne suunnille ajetaan.
Me lähettiin liikenteeseen ysiltä ja ajeltiin Tammisaaren kautta. Puoltoista tuntia matkaan meni, mutta mikäs siinä on kesäistä Suomea kattellessa ja hyvässä kelissä ajellessa.
Perillä me karvaiset saatiin tutkia uusia mestoja ja välillä ooteltiin autossa. Päästiin myös meren rannalle hengailee ja otettiin päikyt kahvilan terdellä. Ohikulkijoilla aina pyörii silmät päässä kun meitä on neljä. No, meitä oli yhes vaihees seittemän, joten me itte ei olla mitenkään ihmeissään.
Biitsin jälkeen oleiltiin vielä pitkä tovi puutarhassa, haisteltiin ympäristöä ja vaihteeks nukuttiin. Kyl oli kiva vaipuu horrokseen kun ruoho tuoksui ja kesätuuli heilutti turkkia. Ketut otti vähän kierroksii kun pihalle tuli maailman kiltein rotutoveri, joka on mun kaa just saman ikäinen. Niit piti sit vähän ojentaa, ettei kylässä käyttäydytä tollei, eikä se tietty muuallakaan ole sopivaa. Lopulta me kaikki sit loikoiltiin sulassa sovussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti