Pönttöpää

Toissapäivänä koitti vihdoin se Kaisun operaatio, eli aiemmin operoidusta polvesta piti poistaa irrallinen metallinpala ja samalla putsattiin sitte purukalusto. Nivel- ja hammashommia ei normisti tehdä samalla kertaa tulehdusriskin takia, mut tää irtopala ei ollut nivelessä, vaan ihan siinä ihon alla. Antibioottisuojaa kyllä käyttivät ja kuuri jatkuu kotonakin muutaman päivän.

Tuosta nuolen osoittamasta metalliväkkärän päästä oli pala irti.

Me, eli meikä, Kaisu ja ihminen, lähettiin aamulla ajoissa kohti Mankkaata. Kaisu otettiin sisään heti kasin jälkeen ja se lähti häntä heiluen lekurin mukaan, outo tyyppi. Me lähdettiin muille asioille ja sitte takas kotiin odottelee soittoa. Se on aina kuulemma jännää, vaik yleensä kaikki meneekin hyvin, ni kun ei voi ihan satavarma olla. Vähän toi ihminen alko jo hermostuu, kun kello läheni yhtä, eikä vielä ollu kuulunu mitään. Mutta usein lekurista soitetaankin vasta sitten kun potilas on jo kohtuu hyvin hereillä, ei sieltä ihan nuppi sekaisin ketään kotiin päästetä.

No se puhelu sit tulikin siinä just ennen yhtä. Kaikki oli mennyt hyvin, metalli oli saatu pois ja suu putsattua. Yks heiluva hammas oli jouduttu poistamaan, hyvä juttu, ehkä Kaisu nyt jatkossa taas tykkää jyrsiä luita meidän muiden tavoin.

Polvessa on kolme tikkiä, jotka poistetaan parin viikon päästä, samalla keikalla otetaan taas Librela-pistos. Liikkumiseen ne tikit ei juuri vaikuta, aika normisti saa olla, ei nyt mitään riehumista, mutta kävelyllä voi käydä ja silleen. Ja kuuppa pitää tietty olla Kaisulla päässä, muutenhan se repii tikit samantien pois, varmaan ne vähän kutiseekin. Mut ei toi kauluri kyllä yhtään häirii sen elämää, ihan hyvin viime yönäkin oli päässy sohvalle nukkumaan.

Näillä ny mennään ja toivotaan ettei tuohon polveen tarttis enää koskaan kajota.