Kevätterveiset

Nyt on meikäläisen synttärit aika lailla juhlittu, menihän siihen reilu kuukausi!

Viime viikolla jouduin sitten hammasputsiin, mutta ei se ollut niin paha kuin muistelin. Taas olivat multa kysymättä ottaneet kaksi hammasta pois. Se on se joku para, eiku paro....jotain...tiitti tai joku, minkä takia hampaat menee huonoks. Vaikka meidän ihminen vähän peseekin meidän legoja, niin silti. No, mä oon kuiteskin syömisen ammattilainen, joten se on aivan sama onko mun suussa yks vai kakskytyks hammasta, ni safkan imuroin kitusiini samanlaisella antaumuksella, kuin mitä olen jo kymmenen vuotta tehnyt. Siinä jää kuulkaa semitehokas laatuimurikin toiseks!

Manta oli mukana lekurissa, kun siltä löytyi pari outoa pattia. Niistä otettiin näytteet ja ne tyhjennettiin kokonaan, eikä ne onneks ollut mitään pahoja. Huh!

Mun kondiksesta kirjoitellaan jossain vaiheessa enempi tonne Taskudyykkarin blogiin, mutta mä voin kuiteskin aika hyvin. Ja oon ihan onsku kun jäät on lähteneet meidän tieltä ja nyt päästään kävelemään sillai normaalisti. Ja muuten, kuulin puhuttavan jo vuoden ekasta vaunureissusta kuukauden päästä. Siistiiii!!! Päästään meren rannalle!!

Sitä ennen voitte ihmetellä miks meidän Tuuli on tiskirätissä..

Pönttöpää

Toissapäivänä koitti vihdoin se Kaisun operaatio, eli aiemmin operoidusta polvesta piti poistaa irrallinen metallinpala ja samalla putsattiin sitte purukalusto. Nivel- ja hammashommia ei normisti tehdä samalla kertaa tulehdusriskin takia, mut tää irtopala ei ollut nivelessä, vaan ihan siinä ihon alla. Antibioottisuojaa kyllä käyttivät ja kuuri jatkuu kotonakin muutaman päivän.

Tuosta nuolen osoittamasta metalliväkkärän päästä oli pala irti.

Me, eli meikä, Kaisu ja ihminen, lähettiin aamulla ajoissa kohti Mankkaata. Kaisu otettiin sisään heti kasin jälkeen ja se lähti häntä heiluen lekurin mukaan, outo tyyppi. Me lähdettiin muille asioille ja sitte takas kotiin odottelee soittoa. Se on aina kuulemma jännää, vaik yleensä kaikki meneekin hyvin, ni kun ei voi ihan satavarma olla. Vähän toi ihminen alko jo hermostuu, kun kello läheni yhtä, eikä vielä ollu kuulunu mitään. Mutta usein lekurista soitetaankin vasta sitten kun potilas on jo kohtuu hyvin hereillä, ei sieltä ihan nuppi sekaisin ketään kotiin päästetä.

No se puhelu sit tulikin siinä just ennen yhtä. Kaikki oli mennyt hyvin, metalli oli saatu pois ja suu putsattua. Yks heiluva hammas oli jouduttu poistamaan, hyvä juttu, ehkä Kaisu nyt jatkossa taas tykkää jyrsiä luita meidän muiden tavoin.

Polvessa on kolme tikkiä, jotka poistetaan parin viikon päästä, samalla keikalla otetaan taas Librela-pistos. Liikkumiseen ne tikit ei juuri vaikuta, aika normisti saa olla, ei nyt mitään riehumista, mutta kävelyllä voi käydä ja silleen. Ja kuuppa pitää tietty olla Kaisulla päässä, muutenhan se repii tikit samantien pois, varmaan ne vähän kutiseekin. Mut ei toi kauluri kyllä yhtään häirii sen elämää, ihan hyvin viime yönäkin oli päässy sohvalle nukkumaan.

Näillä ny mennään ja toivotaan ettei tuohon polveen tarttis enää koskaan kajota.