Missikisaa siis. Tulollaan oli syyskuun alun Kihniön ryhmis ja samalla viikolla mein ihminen huomasi Tuusulassa arki-illan mätsärin. No sinnehän me sit lähdettiin, harjoittelemaan kuulemma. Piti yrittää tehdä jotain ettei Kalajoen kehässä räksyttäminen toistuisi. Aijaa, miks kaikki kiva kielletään?
Kammottavien ruuhkien takia meinattiin myöhästyä, mut onneks ehdittiin kuiteskin. Mä pyörähdin vetskukehässä seitsemän muun kanssa ja sijoituin sinisten toiseksi. Ja käyttäydyin kohtuu hyvin, vaikka muutama räksä-ääni suusta pääsikin, hih.
Tuulin vuoroa jouduttiin pikkasen oottaa, mut mikäs siellä oli mukavassa syysillassa hengaillessa. Pienissä aikuisissa oli 42 koiraa ja ensteks Tuuli sai sininen nauhan, mut lopulta sitten voitti kaikki muut siniset ja pääsi bis-kehään! Siellä ei sit enää sijoitusta tullut. Mut olipa kiva iltarupeama ja nähtiinpä pari tuttuakin.
Saman viikon perjantaina lähdettiin sit vaunun kera kohti Parkanoa, jossa leiriydyttiin Pahkalanniemeen. Alueena paikka oli hieno, mutta muuten aika tuhruisessa kunnossa. Vessoissa oli kuulemma jääkylmä. Lyhyen kävelymatkan päässä oli useita kauppoja ja huoltsikoita.
Parien yöunien jälkeen ajettiin aikaisin sunnuntaina parinkymmenen kilsan päähän Kihniöön, jossa oltiinkin sitten jopa vähän turhan ajoissa. Lämpötila oli hädin tuskin plussan puolella, mut onneks meil karvasilla ei ollu hätää. Ja jotain kuulin puhuttavan myös pitkistä kalsareista, joten ehkei noi ihmisetkään ihan pystyyn jäätyneet.
Shelttikehän tuomari oli alkuperäisestä muuttunut, mutta koska oli uusi tuttavuus niin lähdettiin noinkin pitkälle. Vaan ei ehkä olis kannattanut, Tuulille H ja mulle EH, ihan pöh. No, kaikkia ei voi miellyttää. Sai siellä joku valioluokan narttukin T:n purennan takia.
Meillä oli kuiteskin mukava päivä siellä ja kyllä aurinkokin lopulta näyttäytyi. Ja lähes koko kotimatkanhan se paistoi, mut mehän taas nukuttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti