Missin hommia

Niin, niitä oli taas edessä, kun toi ihminen raahas mut ja Tuulin Tuusulan ryhmänäyttelyyn. Tuulilla oli kuulemma sen verta hyvä turkki, että oli parempi pyöräyttää se kehässä kunnes karvat taas irtoaa. Mun tukasta ny ei hirveesti kandee mainita, koska sehän räjähti tässä keväällä, ja vaikka mä muutenkin olen pieni ja pehmeä, ni nyt mä olen varsinainen pumpulipallo. 

Me kuviteltiin pääsevämme mukavaan ja väljään ulkonäyttelyyn, mutta oli vähän ikävä ylläri, et paikka oli niin tupaten täynnä, kehät oli pieniä ja kulkuväylät aivan tukossa kun porukka leiriytyi niille. No, eihän siellä muuta vaihtoehtoa ollut. Me mentiin suosiolla reilusti sivumpaan myyntikojujen taakse, vaikka sieltä joutuikin käydä kurkkimassa kehien edistymistä. Tai siis eihän mun mitään tarvinnut kurkkia, ihminen hoiti sen homman. Meitsi vaan pötkötti häkissä ja odotti koska pääsee tositoimiin.

Tuuli kävi kehässä taas ensin ja kuuleman mukaan oli haukkunut siellä juostessa ihan koko ajan. Voi että, ihminen oli varmaan toooosi tyytyväinen. Tuuli sai kuiteskin tällä kertaa ERIn, mikä oli kyllä niin paljon kivempaa ku viime syksyn tyhmä H. Se myös sijoittu kuuden koiran luokassa neljänneks, mut ei saanut SA:ta. Ei sillä ole ku yksi SA kolmen ja puolen vuoden takaa ja sillon se sai myös sertin.

Ihminen on samaa mieltä aika lailla kaikesta mitä tuomari Tuulista saneli, myös siitä että se on hieman tuhti, suomeksi siis pikkasen läski. Se onkin meistä nelijalkaisista ainoa jolla on vähän ylimääräistä, me muut ollaan ihan sutjakoita. No, täytyy ottaa se nyt kesällä pois, kuulemma.

Meikäläisen huki oli tosi nopsaan Tuulin jälkeen ja ihminen oli ihan hengästynyt kun se tuli mua hakemaan. Välissä ei ollut ku kaks valioluokan koiraa ja sit mun piti jo olla kehässä. Meitä vetskuja piti olla kolme, mutta yks oli jäänyt pois. Mein ihminen tietää sen koiran ja se on sen mielestä tosi nätti, oli ajatellut sen voittavan, mutta nyt se sit olikin pois.

Meikä päätti pitää Tuulin aloittamaa räksälinjaa yllä ja haukkua paukutti joka kerta kun piti juosta ympyrää. Se on vaan niin kivaa kun kaksjalkanen pihisee suupielestään jotain hys-hys-käskyjä, mut mä en ole kuulevinani! Ääntelystä huolimatta mullekin paukahti ERI, mut sit kuiteskin hävisin sille toiselle vetskulle. Oishan se ihan hullun siistiä saada joskus vetskuserti, mutta saapa nähdä.

Ihminen oli ihan puolpyörryksissä kun se oli saanut meidät esitettyä. Sillä oli taas jotain ongelmia, mut kyl se sit pysy onneks tolpillaan.

Semmonen oli meijän kevään eka näyttelyreissu. Ihan aluks oli kuulemma tarkoitus mennä seuraavana päivänä Saloon, mut ei meitä sit ilmottu sinne ja hyvä niin, kun tääkin otti ihmiselle niin koville. 

Saapa nähdä mitä kivaa seuraavaks on tiedossa!