Kesäreissu 2023, osa 1

Do dii, nyt ollaan oltu reissussa ihan kunnolla, kylläpäs oli kivaa, vaikka kotiinkin on toki kiva sitten saapua. Lähdettiin 24.8. ajeleen vaunu pärssiissä kohti Lempäälää. Ihmisellä oli seuraavana päivänä Tampereella jotain opiskelujuttuja, joten mentiin yöksi Ideaparkin matkaparkkiin. Ei oltu siellä aiemmin oltu, enkä usko että toiste mennään. Paikka sinänsä ajoi asiansa, mutta kyllähän se vieressä oleva 3-tie on kovin meluisa, jopa yöllä. Kyllä me nukuttua saatiin, mutta ehkäpä katsotaan kuiteskin joku idyllisempi paikka, jos vastaava tilanne tulee vielä eteen.

Alkuillasta käytiin koko köörin voimalla Ideaparkissa aiheuttamassa ihmetystä. Ei vaan meinattu lainkaan päästä eteenpäin, kun koko ajan oli joku silittelemässä ja halus jutella. Oltiin yllättyneitä, kun meitin rotu tunnettiin, yksikin sanoi että ’shelttitaivas’.

Meikäläisen taivas oli yhden penkin alla, jonne mä dyykkasin vattalteen jonkun hajun perään. Mut kyllä kauniisti hilattiin sieltä pois, ei ole kuulemma sopivaa syödä kaikkea mitä löytää. Ai ei vai.

Perjantai meni siinä sit hengaillessa toisen ihmisen kanssa, mut äkkiä oltiinkin jo taas vaunun kaa liikkeellä, nyt matkalla kohti Jyväskylää. Oltiin perillä joskus seitsemän aikaan ja tää paikka olikin sit jotain ihan muuta ku edellinen, mut niin oli tarkotuskin. Metsärannan pieni leirintäalue Jyväskylän kupeessa, ihan järven rannalla, hyttysten keskellä. Hyvä että noi sai vaunun suoraks, sen verta oli epätasainen pohja. Hinnoittelu oli täällä hieman erikoinen, sivuilla luki, että paikka sähkötolpalla 35 euroa / vrk (sis 1-2 hlöä). Kuiteskin vuorokauden hinta oli 40 euroa, koska sähkö maksoi 5 euroa / vrk. Just, pikkasen harhaanjohtavaa. Mitäs sä sillä sähkötolpalla ilman sähköä teet, panet siihen pyykit kuivumaan?

Yöllä oli niin hiljaista, että ihanku oltais oltu kotona. Kello soi taas kuudelta, koska meillä oli menoa. Aamutoimien jälkeen pakkauduttiin koko jengi autoon ja kuski heitti meijät Palokkaan. Kaisu jäi kuskin kaa viettää päivää, me muut, meidän ihminen ja kärryllinen tavaraa mentiin katsomaan agilityn sm-kisoja! Meille oli varattu paikka mein ihmisen ystävän teltasta ja siellä me nelijalkaiset oltiinkin aika paljon. Mut kyllä me päästiin lenkillekin ja katseleen myyntikojuja ja ihminen osti meille myös herkkuja! Iltapäivällä päästiin sit ihan radan viereen katsoo aksaa. Meikä ei heti tajunnut mistä oli kyse, mut siinä vaiheessa kun ihmismuurin läpi kuului kepi-kepi-kepi-käsky, mulla pullistu silmät päästä, ja ne ei oo ihan pienet silmät! 

Kyllä oli kiva päivä ja ihminenkin viihtyi tosi hyvin. Ei se enää niin kauheen haikeanakaan ollut, vaikkei olla neljään vuoteen enää aksattu. Oli kiva iloita muiden onnistumisista.

Kyllä me oltiin illalla väsyneitä, huh-huh! Tipahdettiin tosi aikasin ja nukuttiin sikeästi, edelleenkin ihanassa hiljaisuudessa.

Sunnuntaina lähdettiin sit ihmissukulaisen luo pienen matkan päähän. Käytiin rauhaksiin kävelyllä ja sit kiivettiin kerrostalon kolmanteen kerrokseen, ihan rappuja pitkin. Mut olis kyllä pitänyt kantaa, koska oon saikulla, mut ihminen anto mun sit kiivetä kun lähdin vaan viipottaa.

Muutama tunti viihdyttiin siellä ja vasta ihan loppumetreillä Kaisu tajus et parvekkeella oli kissa. Se meni ihan sekaisin hetkeks, en tiiä onko se kissaa koskaan ennen nähnyt.

Illtasella leiripaikassa ihmiset pääsi saunaan, kun isäntäväki sen itselleen lämmitti. Ja taas nukuttiin paremmin ku hyvin.

Kolme yötä Metsärannassa oltiin ja maanantaina lähdettiin jatkamaan matkaa. Tää Metsäranta oli ihan ok, mutta ei siellä ollut kauheen hyvät lenkkimaastot. Meillä tosin oli niin paljon muuta puuhaa, et lenkkeily tuli hoidettua siinä samalla. Mukavat tyypit siellä oli, mutta tosiaan se hinnoittelu oli hieman outo. Paikka oli muutenkin aika vanha, eikä enää ihan viimosen päälle, mutta kuiteskin kohtuu siisti ja kelpas meille ihan hyvin.

Seuraavalla kerralla sitten loppureissusta tarinaa.

Hiljaiseloa

Moikkuli!

Täällä ollaan, vaikkei meistä juuri ole kuulunutkaan. Aika hissukseen ollaan tää kesä menty, eikä vaunukaan ole liikkunut pihasta sitten kesäkuun alun. Toivottavasti kuiteskin vielä loppukesästä päästään tienpäälle.

Tuuli pudotti kaiken karvansa sen Turun näyttelyn jälkeen ja osan jo ennen sitä. Sit se aloitti juoksut. Meikä on ollut saikulla ja käynyt fyssarilla ja pääsen sinne taas ens viikolla. Toive olis että me molemmat päästäis syyskuussa pariin näyttelyyn, katotaan.

Viikko sitten käytiin ihan autolla parin tunnin ajomatkan päässä sukulaisten luona. Tai ei ne mulle sukua ole, mutta tolle ihmiselle kyllä. Siellä oli joku rippijuhla tai jotain, en mä niistä mitään tiedä. Meillä nelijalkaisilla oli vähän tylsä päivä, mut oli meillä silti parempi olla mukana kuin pitkä päivä keskenään kotona. Päästiin tietty jokusen kerran käppäilee ja aina on kiva uusissa hajuissa ulkoilla. Ja tiiättekö, hetken mä luulin kuolleeni ja päässeeni sinne koirien taivaaseen, mistä oon kuullut juttua. Tehtiin siinä jo lähtöä ja päästiin käymään pienellä kävelyllä ja mukaan lähti kaks mini-ihmistä. Sillä toisella oli kädessään iso pulla ja mä en saanu silmiäni irti siitä! Mä kävelin sen edellä mut kattelin koko ajan taaksepäin niskat vinksallaan, et jos se vaikka tipahtais sen pienistä kätösistä, ni mä oisin kärppänä jeesimässä nostamisen kanssa.

Mutta ei, se söi sen kokonaan itte, vaikka siinä kestikin aika pitkään. Tää oli mun reissun suurin pettymys, mut kyl mä siitä sit pääsin ajan kanssa yli.

Päiväretki Billnäsiin

 

Melkeen vois sanoa, että kuvat puhukoon puolestaan, mutta kyllä mä aion kuiteskin jotain sanoa.

Ensinnäkin, mä oon taas saikulla. Sama vaiva, mikä mulla oli kevättalvella, tuli takas. Nyt syön samoja lääkkeitä ja mun olo on jo paljon parempi. Vähän me ollaan kaikki ihmeissämme, että miksi tää tuli takas. No, ei auta.

Onneks mustikat alkaa oleen kypsiä, siinä on mulle aivan loistavaa, kevyttä puuhaa, terveellistäkin jopa!

Tänään tosiaan lähdettiin ihan tosta noin vaan retkelle Billnäsiin. Päivä oli tosi kuuma, mut autossa on hyvä köllötellä. Noi ihmiset ei olleet koskaan aiemmin käyneet tuolla ja ne tykkäs kyllä tosi paljon. Käveltiin ensin hissukseen ympäri aluetta ja ihasteltiin Mustionjokea. Me nelijalkaiset tykättiin keikkua tossa kivisellä kaiteella, ihminen ei hirveesti tykännyt.

Onneks noi isot puut teki kivasti varjoa, ni meil ei ollu ihan niin hirveen kuuma. Lopulta me mentiin somaan pikku kahvilaan ihan siihen joen rantaan, siinä oli nurtsilla oikeen mukava köllötellä kun ihmiset söi jotain epäterveellistä.

Ei mulla oikeestaan tän kummempaa tällä erää, kesä etenee omalla painollaan. Ketut sai viime viikolla rokotukset ja seuraavan kerran pitääkin rokottaa sit kun ne on kymmenen. Siis vuotta. Siis kamalaa.

Turku KV(G?)

Viime sunnuntaina mein ihminen herätteli meidät jo ennen viittä, kun piti lähteä ajoissa kohti Turkua ja missikisoja. Me ollaan koko jengi nykyään niin aamulaiskoja, et ollaan lähinnä järkyttyneitä, jos pedistä pitää nousta kovin aikaisin. Yleensä käydäänkin aamulla vaan pihapissalla, mut joskus ihminen raahaa meidät lenkille ja sillon ei kyllä hymyilytä lain.

Matka kohti Turkua alkoi puoli seiskan aikaan. Mentiin Perniön kautta ja siellä kyytiin tuli mein ihmisen hyvä ystävä. Koiria sillä ei ollut mukana. Perillä Metsämäen raviradalla oltiin ennen ysiä ja saatiin hyvä paikka ihan kehän läheltä. Tilaahan oli ihan valtavasti muutenkin, oli tosi helppo siellä liikkua kun ei tarvinnut koko ajan väistellä isompia.

Vedettiin parkkiin Suomen Lasiterassin eteen :D

Lähtökohta tähän misseilyyn oli se, että Tuuli alkoi pudottaa karvojaan tukoittain muutama päivä aiemmin. Ihminen mietti jo aikanaan ilmoa laittaessaan, että kuinkahan käy, mutta mentiin sitten riskillä. Sai se sen kehään jotenkin järkevän näköisenä, mutta itse olis kyllä voinut katsoa peiliin vähän tarkemmin.

Tuuli sai ERIn, mutta ei sit kilpailuluokassa sijoittunut. Mä olin ihan ihmeissäni, kun se esiintyi ihan hissukseen, eikä yrittänytkään möykätä juostessa. Ihminen oli kans tosi tyytyväinen, mutta ite ajattelin kyllä pitää lipun korkeella, kunhan mun vuoro tulis..

Mä avasin ääntäni jo siinä kehän ulkopuolella ja vaikka mut siinä vaijennettiin, mä tiesin, ettei ihminen voi kehässä tehdä muuta ku suhista jotain suupielestään, joten mä päästelin sitten ihan onnessani väy-väy-ääniä siinä kun juostiin ympyrää ja vielä lisää kun juostiin muiden kanssa, koska onhan se monin verroin kivempaa!!

Ai että oli vapauttavaa, ihminenkin vaan naureskeli mulle, joten tää tais olla hyvä juttu, jatkoon! Meikä sai siis kans ERIn ilman sijoitusta, joten ihan samiksia oltiin tyttären kaa.

Päivä oli kyl kaiken kaikkiaan tosi kiva, ei ollut liian kuuma, joten ihminenkään ei pyörtynyt. Ja sillä tuntui muutenkin olevan tosi leppoisan kiva päivä pitkästä aikaa missikisoissa vanhan ystävän kanssa.

Ny sit Tuuli saa pudottaa loputkin tukkansa, se pääsee kehään vasta ehkä syyskuun loppupuolella. Vähän oli kuulemma mietinnässä, josko meikä lähtis yhteen ryhmikseen tässä välissä, riippuu kuulemma siitä onko yks tuttu lähdössä pennun kanssa myös. 

Tänään on kuiteskin alla olevan kaksikon rokotukset ja tarkkia muutenkin ja meikäkin pääsee tsekattavaksi. 

Noi kuvat kehästä on ottanut Sirpa Saari.

Broilerinkoipi paranee

Just ennen jussia Kaisu pääs eroon tikeistään ja pikkuhiljaa jalka alkaa näyttää taas jalalta, eikä broilerinkoivelta.

Oli kuulemma ollu ihan uus hoitsutyyppi siellä ottamassa tikkejä pois ja se sanoi ettei ollu ikinä törmännyt niin rauhalliseen ja hoitomyönteiseen koiraan ku mitä Kaisu on. No, tottahan se on, ei se turhia hötkyile, ihminen keikauttaa sen kylelteen ja se on siinä!

Päästiin sitte samana iltana koko jengi tohon lähelle Navalaan ulkoileen. Siellä on se meidän kerhon aksakenttä, mut me tehtiin eka lenkki ja oltiin siinä vieressä isolla nurmikolla hengailemassa. Meille misseille oli luvassa pari kierrosta juoksua turpa kiinni. Mulla se oli aika vaikeeta, kun siinä vieressä joku huusi kovaa ja korkeelta 'putkeen, putkeen, putkeen'. Hitto et ois tehny mieli hakkua, mut olin sit kiltisti hiljaa ja sain palkkaa. Ihminen alkaa pikkuhiljaa tajuta ettei se voi ottaa juosuaskelia, kun sillon me kiihdytään ja aletaan haukkuu. Mun kaa se pystyy kävelee sillai reippaasti näyttämättä idiootilta, mutta Tuulin ravi tuppaa olemaan sen verta reippaampaa, et ihminen menee sillai hölmön näkösenä eteenpäin, vähä ku yrittäis juosta, mutta ei sitten kuiteskaan. No, koiria siellä kaiketi enempi katsotaan, mutta, joo.. Se oli parin kierroksen jälkeen ihan hiki päässä, kiros taas lääkitystään.

Kaisu ja Manta sai tehdä muutaman toko-jutun ja me kaikki oltiin kyl niin onskuja kun oli tämmöstä pientä aktiviteettia. Juhannuksen läpi sit lähestulkoon pötköteltiinkin terdellä.

Synttärit jee!

Meidän jengin nuorin, eli Kaisu, täyttää tänään seitsemän vuotta. Ihan hullua, että sekin on jo tuon ikäinen. Se on nyt ollu toista viikkoa kuuppa päässä sen polvioperaation takia, mut onneks torstaina pääsee eroon tikeistä ja sitä myöten myös kuupasta. Mein ihmisellä on pohkeet ihan mustelmilla kun hönö käy tökkimässä sitä. Ei se tietty lenkillä kuuppa päässä kulje, mut sisällä.

Me saatiin tavoista poiketen tänään vähän herkkua, yleensä meille ei synttärinäkään mitään ihmeellistä anneta, ehkä jotain koirien omia herkkuja, mut nyt saatiin kääretorttua, kermaa ja mansikkaa, siis wau!!

Meikä oli tietty nopein, koska eiks tää siis ollu joku kilpailu?

Meillä on tällä ja ens viikolla kaikkee pientä kivaa, kerron niistä sit kun ovat tapahtuneet.

Pönttöpää

Toissapäivänä koitti vihdoin se Kaisun operaatio, eli aiemmin operoidusta polvesta piti poistaa irrallinen metallinpala ja samalla putsattiin sitte purukalusto. Nivel- ja hammashommia ei normisti tehdä samalla kertaa tulehdusriskin takia, mut tää irtopala ei ollut nivelessä, vaan ihan siinä ihon alla. Antibioottisuojaa kyllä käyttivät ja kuuri jatkuu kotonakin muutaman päivän.

Tuosta nuolen osoittamasta metalliväkkärän päästä oli pala irti.

Me, eli meikä, Kaisu ja ihminen, lähettiin aamulla ajoissa kohti Mankkaata. Kaisu otettiin sisään heti kasin jälkeen ja se lähti häntä heiluen lekurin mukaan, outo tyyppi. Me lähdettiin muille asioille ja sitte takas kotiin odottelee soittoa. Se on aina kuulemma jännää, vaik yleensä kaikki meneekin hyvin, ni kun ei voi ihan satavarma olla. Vähän toi ihminen alko jo hermostuu, kun kello läheni yhtä, eikä vielä ollu kuulunu mitään. Mutta usein lekurista soitetaankin vasta sitten kun potilas on jo kohtuu hyvin hereillä, ei sieltä ihan nuppi sekaisin ketään kotiin päästetä.

No se puhelu sit tulikin siinä just ennen yhtä. Kaikki oli mennyt hyvin, metalli oli saatu pois ja suu putsattua. Yks heiluva hammas oli jouduttu poistamaan, hyvä juttu, ehkä Kaisu nyt jatkossa taas tykkää jyrsiä luita meidän muiden tavoin.

Polvessa on kolme tikkiä, jotka poistetaan parin viikon päästä, samalla keikalla otetaan taas Librela-pistos. Liikkumiseen ne tikit ei juuri vaikuta, aika normisti saa olla, ei nyt mitään riehumista, mutta kävelyllä voi käydä ja silleen. Ja kuuppa pitää tietty olla Kaisulla päässä, muutenhan se repii tikit samantien pois, varmaan ne vähän kutiseekin. Mut ei toi kauluri kyllä yhtään häirii sen elämää, ihan hyvin viime yönäkin oli päässy sohvalle nukkumaan.

Näillä ny mennään ja toivotaan ettei tuohon polveen tarttis enää koskaan kajota.