Äkkilähtö meren äärelle

Koska tota meitin ihmistä on viime aikoina ahdistanut useampikin asia, me päätettiin lähteä vähän tuulettaan aivoja meren rannalle. Pakattiin auto ja vaunu ja köröteltiin kohti Kasnäsiä suununtai-iltana. Meille nelijalkaisillehan autolla matkustaminen tarkoittaa nukkumista, mutta se on hyvä hetki levätä, kun koskaan ei voi tietää mitä on vastassa kun autosta noustaan. 

Oltiin perillä seiskan aikaan ja päästiin heti rannalle katsomaan laskevaa aurinkoa. Mein ihminen tuijotti merelle ihanku se olis odottanut jotakuta. Mut ei sieltä ketään tullut, joten ehkä se vaan ihasteli maisemaa.

Yö me nukuttiin oikeen mainiosti, tää oli meidän toka yö uudessa vaunussa ja eka reissun päällä. Aika samalla tavalla me asettauduttiin kuin aiemmassa vaunussa, vanhasta tottumuksesta.

Maanantai oli pikkasen harmaa päivä, mut ei meitä haitannut. Me päästiin päivän aikana usealle lenkille ja ihmisellekin tuli kuuleman mukaan enemmän askeleita mittariin kuin pitkään aikaan. Tiä miks niitä laskea pitää, senkun köpöttelee vaan menemään. Me ajettiin myös autolla Taalintehtaalle ja käveltiin siellä rantsussa. Ihan kesäkaupunkihan sekin on, ei siellä oikeen mitään elämää vielä ollut. Mut tulipahan käytyä.

Illalla sit istuskeltiin Kasnäsin kallioilla ja katteltiin joutsenia, niillä tais olla kosiopuuhat menossa.

Meikä tsekkas myös tyrnien tilanteen, ei niistä ollu ku vasta ajatus.

Toinenkin yö nukuttiin mainiosti ja aika omassa rauhassa saatiin alueella olla. Tiistaina sit aamu oli kostea, mut aurinko tuli kuiteskin esiin ja me lähdettiin lautalla saareen. Saaressahan me siis jo muutenkin oltiin, mutta nyt mentiin lautalla pienempään saareen. Tai oikeestaan siinä on kaksi saarta lähes yhdessä, Rosala ja Hiittinen. Ikinä ennen meikä ei ollut lautalla ollut, mutta nyt tuli sekin koettua. Mutta eipä siinä mitään kummallista ollut, ei me nähty autosta mitään, mut ihmiset meni sinne ylös katselee maisemia.

Jos oli Taalintehdas hiljainen, ni tää mesta oli ihan kuollut. Mut maisemia me sinne katsomaan mentiinkin ja niitä kyllä saatiin ihastella. Ois niillä rantakallioilla voinut istua vaikka tuntitolkulla, mut lähdettiin sit kuiteskin parin tunnin oleskelun jälkeen takas vaunulle.

Nälkäkin alko jo olla ja meitsin odotus palkittiin kun ihmiset alko grillaa, voi että sitä tuoksua!! Luonnollisestihan meikä sit imuroi grillin ympäristön heti kun siihen annettiin mahdollisuus.

Me oltiin aika poikki päivän retkestä, eikä iltapissojen jälkeen enää jaksettu mitään. Meikä veti katolleen ja nukahti siihen.

Keskiviikkona oltiin taas aikasin ylhäällä ja aamutoimien jälkeen alettiin pikkuhiljaa tekee lähtöä. Oli kyllä mukava muutaman päivän reissu ilman mitään suurempia suunnitelmia, mentiin ihan fiiliksen mukaan. Ja mä uskon että ton ihmisen korvienvälikin hieman tuulettui, vai mistähän se vihellys oikeen kuului...

Synttäriä pukkaa

Mun kersat täyttää tänään seitsemän vuotta. Ei meistä kukaan oikeen pysty käsittään että siitä on jo niin monta vuotta kun ne ittestäin ulos pykäsin. 

Mä toivotan mun pojille, elikkäs Capolle, Konstalle ja Nooalle ihan hirmu kivaa päivää ja ketuille täällä kotona pidän kuria tuttuun tapaan. Katotaan järkkääkö toi ihminen jotain herkkua meille, syytä olis!

Se on kovasti viime aikoina muistellut menneitä, joten laitetaan tähänkin linkki seitsemän vuoden takaisiin tapahtumiin:

Viisikko on saapunut

Kenkäfetissi

Tolla ihmisellä tuli luurissa vastaan yhdeksän vuotta vanha kuva meikäläisestä. Mä olen siinä ollut pari päivää uudessa kodissani ja oon nukahtanut naama Reino-tossun sisällä. Hetken se mietti et oonko pyörtynyt, mutta ei, otin vaan tirsat.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että mulla taitaa olla joku kenkäfetissi, koska viime kesänä vaunuillessa mä nukuin mun ihmisen sandaalien päällä.

Taisin tossa joku aika sit intoilla liikaa keväästä, kun tänne paukahti sitte ihan kunnon takatalvi. Lunta tuli ihan kauheesti ja nyt on pakkasta eikä se meinaa sulaa millään, vähänkö ärsyttää.

Mutta...

Kukkaistyttö

Vaikka meikä onkin enempi sellai rämäpää likka, teki ihminen mulle kukikkaan hihnan, hih. Nyt mä ainakin erotun joukosta, vaikka toki teen sen jo ihan omalla upealla persoonallani muutenkin!

Kaisulla on samasta kankaasta panta, ja mullekin on kuulemma tulossa. Kyllähän tässä jo ihan kesäfiilis alkaa olla, vaikka viime yönä olikin tullut taas maa valkoseks.

Jos sua kiinnostaa katsoa miten toi ihminen sai ton mun hihnan aikaseks, tai oikeestaan sen kankaan mistä se sen teki, ni kurkkaa tuolta KLIK

Terveen paperit, mutta...

 ...vain toiselle meistä.

Käytiin eilen Kaisun kanssa lääkärissä, mulla oli kontrolli ja Kaisulla vähän uusia ongelmia vanhojen lisäksi. Lääkäri totes sen minkä jo itse tiesinkin, eli mä olin parantunut tosi hyvin! Sipsuttelin siellä huoneessa kuin malli konsanaan ja pöydällä kopeloidessa mua ei enää sattunut. Niin siistiä! Nyt jätetään varovasti pois ne harmaat pillerit ja mä saan taas kohta olla ihan kuten ennenkin, voisko kevääseen parempia uutisia saada!

Kaisu sen sijaan, voi sitä. Se oli joku aika sit fyssarilla ihan umpisolmussa ja kipeä ja vaikka taitava Niina saikin sitä vähän auki, oli sen verta aikaa kulunut että Kaisu oli mennyt taas ihan jumppaseen. Sillähän on vasen polvi operoitu kolme kertaa 2,5-vuotiaana, eikä koipi koskaan tullut normaaliks. Siitä johtuen se sit saa ittensä jumiin muualtakin, sillä on ne iliopsoashommelit tosi arat ja nyt sit oli vielä oikeassa etujalassa ongelmia. Sille tehtiinki tosi kattava tutkimus ja otettiin jotain ziljoona rtg-kuvaa. Mut ainoa paikka missä oli nivelissä ongelmaa, oli ne polvet, joissa kuiteskaan ei ollu luupiikit kahdessa vuodessa kasvaneet. Selkä ja lonkat oli yhä ok ja oikea kyynär oli siisti ja molempien etusten varpaatkin. Lääkäri sit sanoi että kipu on hauislihaksessa ja sinne jänteen viereen sitten pistettiinki kortisonipiikki kun Kaisu oli vielä taju kankaalla. Sen gabapentin-lääkitystäkin nostettiin vähäks aikaa ja se sai sen saman piikin ku minä aiemmin. Huh huh, olihan siinä taas! Nyt vaan toivotaan et lääkkeet auttaa, et Kaisu vois vielä elää kivutonta elämää. Mein ihminen on sanonut ettei aio sitä missään pumpulissa ruveta pitään, ei se ole oikeeta koiranelämää. Eri asia on lyhyet saikut ja hetken aikaa rajoitettu liikunta, niinku nyt on, mut se ettei koira sais olla koira, villi ja vapaa, siinä ei oo mitään järkee. 

Melkein julkkis

Meikä pääs lehteen! Olkoonkin, että kyseessä on rotulehti ja että toi ihminen itse lähetti mun kuvan sinne. Meikä on kyllä ollut aiemminkin lehdessä, silloin aksatulosten osalta, mutta nyt tää liittyi niihin viime kesän missikisoihin. Sieltä on tulossa mulle iso ruusuke, esittelen sen sitten kyllä kun se saapuu. Toivottavasti sieltä tulee jotain safkaa kans, meitsin elämä kuiteskin eniten pyörii ton syömisen ympärillä.

Täällä meilläpäin alkaa olla tiet jo aika sulia. Se tietty tarkoittaa sitä et kura lentää ja magan alunen on ihan ryönässä kun lenkiltä tullaan. Mut on vieläpä viikko sitten pesty, joten tosi siistii saada vähän hiekkaa varpaitten väliin, on kotoisampi olo. Mun tukka tosiaan on ihan järkky, sitä irtos pesun jälkeen ihan jäätävät määrät, ja se mikä jäi jäljelle, sojottaa kohti kattoa. Saapa nähdä normalisoituuko se siitä koskaan.

Ens viikolla on lääkärikeikka mulla ja Kaisulla, vähän jänskättää..

Ihana kevät!

Vähänkö siistiä, nyt on jo maaliskuu!

Sehän tarkoittaa sitä, että kohta on kesä. Tai no, ensin kevät. Se tarkoittaa myös sitä, että meikä on nyt 9v ja 1kk ikäinen, koskapa juhlin synttäreitäni helmikuun alussa. Synttärin kunniaksi toi ihminen raahas mut ortopedille, koska mun polvi oli kipeä. Siellä mut pistettiin väkisin päivätirsoille. En ois halunnut just sillon nukkuu, mut minkäs teet kun piikkiä tuli kankkuun kaksin kappalein, kun ekan teho ei riittänyt. No, sit mä olinkin niin kuutamolla etten meinannut jaksaa herätä. On tää, eka ei saa valvoa ja sit kun vihdoin nukkuu, ruvetaan tökkimään hereille. Aina ei ole helppoa olla pieni koira.

Ei meitsistä mitään vakavaa onneks löytynyt, selkä ja lonkat näytti kuvissa hyvältä ja siellä kipeässä polvessakin oli vain ihan pikkasen turvotusta. Kuiteskin kipu piti saada pois ja kun mun selkäkin oli mennyt aika juntturaan sen polven varomisen takia, niin sain lisää piikkiä ja sit vielä jotain pieniä harmaita pillereitä kotiin syötäväks. Toivottavasti toi ihminen tietää mitä tekee, koska mähän syön kaiken mitä mulle tarjotaan.

Meikä menee kontrolliin reilun parin viikon päästä ja toivottavasti voidaan jättää ne harmaat pillerit pois. Mä oon kyllä ollut jo tosi hyvässä kunnossa. 

Samalle keikalle tulee mukaan Kaisu, sehän on polvivaivojen konkari ja nyt tarttis päivittää senkin tilanne ja saada ehkä jotain uutta lääkettä. Sehän syö niitä hamaan tappiin, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Se on aika jumissa koko ajan kun ei se osaa varoa mitään kun se on tommonen vatipää. Painelis päistikkaa varmaan jyrkänteeltä alas, koska ei vaan huomais sitä kun pitää kytätä muita ja töylätä kaikkee outoo koko ajan. No, se on semmonen.

Mun toinen tytär Tuuli kävi hammasputsissa ihan vuoden alussa ja siltä otettiin pois muutama pikkuhammas edestä. Nyt meillä molemmilla on hammastodistus, että jos mennään vielä joskus näyttelykehään. Nähtäväks jää. Mulla räjähti tukka ihan totaalisesti muutama viikko sitten ja ihminen mietti johtuisko se lääkkeistä. Kyllähän mulla on karvoja vaikka lampaat söis, mut näytän tällä hetkellä virttyneeltä vanupallolta, joten saas nähdä kuin käy.