Kesäinen päiväretki Särkisaloon

Kyllä on sateista ollut tänä kesänä, voi hyvät hyssykät sentään. Meitsi aina joka käänteessä sanoo ettei mein porukasta kukaan helteistä välitä, mutta aurinkoo olis kyllä ihan kiva välillä nähdä. Jatkuva sade ja harmaus vetää mielen maahan. Onneks on ollu muutamia ihan jees päiviä.

Yks sellanen just sään puolesta osui meidän reissuun Särkisaloon. Ihan tehtiin likkaporukassa päiväreissu autolla ja saatiin siihen uppoomaan kymmenen tuntia. Ton ihmisen ystävä asuu nykyään Förbyssä ja samoilla seuduilla on paikka jossa mein ihminen perheensä kanssa vietti lapsuuden kesiä. Se on aina ihan fiiliksissä kun sinne suunnille ajetaan.

Me lähettiin liikenteeseen ysiltä ja ajeltiin Tammisaaren kautta. Puoltoista tuntia matkaan meni, mutta mikäs siinä on kesäistä Suomea kattellessa ja hyvässä kelissä ajellessa.

Perillä me karvaiset saatiin tutkia uusia mestoja ja välillä ooteltiin autossa. Päästiin myös meren rannalle hengailee ja otettiin päikyt kahvilan terdellä. Ohikulkijoilla aina pyörii silmät päässä kun meitä on neljä. No, meitä oli yhes vaihees seittemän, joten me itte ei olla mitenkään ihmeissään.

Biitsin jälkeen oleiltiin vielä pitkä tovi puutarhassa, haisteltiin ympäristöä ja vaihteeks nukuttiin. Kyl oli kiva vaipuu horrokseen kun ruoho tuoksui ja kesätuuli heilutti turkkia. Ketut otti vähän kierroksii kun pihalle tuli maailman kiltein rotutoveri, joka on mun kaa just saman ikäinen. Niit piti sit vähän ojentaa, ettei kylässä käyttäydytä tollei, eikä se tietty muuallakaan ole sopivaa. Lopulta me kaikki sit loikoiltiin sulassa sovussa.

Tulikohan tähän nyt tarpeeks monta kuvaa siitä kun meitsi nukkuu reissussa, hehee! No, sitähän se on, koiranelämä, aina pitää nukkuu kun on mahis ja sama pätee syömiseen. Ikävä kyllä jälkimmäisen mahdollisuuksia on turhan paljon rajattu.

Kotiin päästiin turvallisesti alkuillasta ja sopivasti olikin just iltasafkan aika. Sattupa sopivasti.

Semmonen pieni reissu tähän väliin, jään venaa josko muuallekin pääsis nukkuu. 

Lepposaa kesää kaikille!

Kesän alkua, taitaa olla vuos 2025

Pitäiskö olla imarreltu vai ehkä järkyttynyt, kun joutuu kuvaksi tiskirättiin. Tuuli oli jo aiemmin rätissä, mutta nyt meikä ja Kaisu on myös. Onhan noi ihan kivoja ja tehty ihan meidän luonteiden mukaan. Mun kuvassa on puruluu jota halajan. Kaisun rätissä taas tervetuloa -kyltti, Kaisu kun varmaan heiluttais häntää murtovarkaillekin.

Mutta se räteistä. Me ollaan elelty aika hiljaiseloa pitkän aikaa. Viime kesänä tehtiin yks reissu vaunulla, muuten ei olla oltu sen kanssa missään. Tää kesä menee myös ihan muissa puuhissa, joten nähtäväks jää löytyykö meitin vaunu kohta joltain myyntipalstalta, se on turhan kallis pihakoristeeks. Ei toi ihminen siitä välttis luopua tahtois, mutta jollei ehdi ja/tai pysty reissaa, ni mitäs sillä sit tekee. Tietty voidaan retkeillä omalla tontilla, siitä me nelijalkaiset tykätään, mutta eihän se ny oo vaunun perimmäinen tarkotus.

Missikisoihin ei mennä tänä kesänä ollenkaan. Yhdessä mätsärissä kävin pyörähtää kun oltiin vähän niinku henkisenä tukena yhdelle ensikertalaiselle. Mä olin taas niin reipas ja äänekäs ja olin hirmu tyytyväinen itteeni. Hulluinta oli se, et ilmossa kysyttiin mun ikää ja ihminen vastas 11, tietty, koska se on mun ikä. Mut se nainen luuli et mä oon 11 kuukautta. Ai että me kaikki saatiin lopulta hyvät naurut!

Muksaa kesää teille kaikille, katotaan jos tästä kesästä sais irti jotain raportoitavaa, veikkei vaunulla mentäiskään. Instan puolella ollaan jo vähän aktivoiduttu kevään aikana, sieltä löytyy jotain pientä, käy kurkkaa jos kiinnostaa, @mamafayjalauma  

Kevätterveiset

Nyt on meikäläisen synttärit aika lailla juhlittu, menihän siihen reilu kuukausi!

Viime viikolla jouduin sitten hammasputsiin, mutta ei se ollut niin paha kuin muistelin. Taas olivat multa kysymättä ottaneet kaksi hammasta pois. Se on se joku para, eiku paro....jotain...tiitti tai joku, minkä takia hampaat menee huonoks. Vaikka meidän ihminen vähän peseekin meidän legoja, niin silti. No, mä oon kuiteskin syömisen ammattilainen, joten se on aivan sama onko mun suussa yks vai kakskytyks hammasta, ni safkan imuroin kitusiini samanlaisella antaumuksella, kuin mitä olen jo kymmenen vuotta tehnyt. Siinä jää kuulkaa semitehokas laatuimurikin toiseks!

Manta oli mukana lekurissa, kun siltä löytyi pari outoa pattia. Niistä otettiin näytteet ja ne tyhjennettiin kokonaan, eikä ne onneks ollut mitään pahoja. Huh!

Mun kondiksesta kirjoitellaan jossain vaiheessa enempi tonne Taskudyykkarin blogiin, mutta mä voin kuiteskin aika hyvin. Ja oon ihan onsku kun jäät on lähteneet meidän tieltä ja nyt päästään kävelemään sillai normaalisti. Ja muuten, kuulin puhuttavan jo vuoden ekasta vaunureissusta kuukauden päästä. Siistiiii!!! Päästään meren rannalle!!

Sitä ennen voitte ihmetellä miks meidän Tuuli on tiskirätissä..

Täyden kympin minä!

 

Lahjoja otan vastaan koko kevään, eli niitä voitte laittaa tulemaan. Kaikki ruoka-aiheiset huomioidaan, muut lähtee kiertoon.

Letkeää joulua kaikille!

 

Ei lisättävää, palataan ensi vuoden puolella 😋

Talven tuntua

Olin kovasti toivonut, että ehdittäis vielä syksyllä yhdelle vaunureissulle, mutta ollaan oltu sekä kipeitä, että kiireisiä, ni se sit jäi. Nyt on vaunukin jo talvisäilöön laitettu kevättä odottamaan. 

Täällä on tosiaan kaikilla ollut kremppaa ja homma jatkuu yhä. Meikäläistä kuntoutetaan ja syön yhä lääkkeitä. Mantalta poistettiin sappirakko kaks viikkoa sitten ja eilen just poistettiin tikit. Arpi on 13 cm pitkä, melkeen yhtä pitkä ku meikäläinen! Manta on nyt onsku kun ei tartte pitää kauluria, vaikka hienosti se pärjäs sen kanssa. Nyt meistä kaikki on kaulurikonkareita, Manta oli ainoo joka ei vielä ollut sellaista koskaan tarvinnut.

Vähän ennen leikkausta ihminen ja Manta kävi moikkaa Konsta-veikkaa. Mäkin olisin halunnut poikani nähdä, mutta olosuhteiden pakosta jäin kotiin.

Tuuli on menossa tutkimuksiin ens kuussa, sillä on jotain outoa kropassaan. Lisäks siltä poistetaan pari pattia selästä ja pieni näppylä silmästä ja putsataan samalla hampaat, onhan siinä taas. Ja Kaisu ny on Kaisu. Sillä oli just juoksut ja se oli ihan sekopää, mut nyt se on taas normisti sekopää.

Täällä meillä ei vielä ole talvi, mut muutamana päivänä on sadellut lumihiutaleita. Ei ne maahan ole jääneet, mutta just pelottelivat telkussa että lunta olis viikonloppuna tulossa. Voihan rähmä, me tykätään enempi sulasta ja lumettomasta maasta, mut minkäs teet.

Me jatketaan könkkäämistä eteenpäin ja toivotaan pikaista paranemista meille ja tietty teille, jos joku lukija vaikka on kipeenä.

Kesäreissu 2023, osa 2

Jyväskylästä lähdettiin ajeleen kohti Mäntyharjua. Maanantaille oli luvattu kunnon myrskyä ja sadetta ja se olikin jo aamulla rantautunut Hankoon. Ihmiset oli suunnitelleet, että kierretään ensimmäinen saderintama itäpuolelta ja tarkoitus oli päästä leiriytymään ja kunnon lenkillekin ennen kuin se myräkkä leviäisi sinne missä ollaan. Ja sehän onnistui ihan täydellisesti! 

Kurvattiin Tommolansalmen leirintäalueelle jo ennen puoltapäivää, eikä sateesta ollut tietoakaan. Ja ihan pikkasen helpompi oli saada vaunu vaateriin, kun pohjana oli tasainen hiekka. Muutenkin tykättiin tosta alueesta, ihanaa mäntymetsää mihin oli tehty kulkuväyliä ja vaunu-ja autopaikat oli selkeitä ja tilavia. Huoltorakennukset tuoksui kuulemma aika uusilta vielä.

Ja mikä ihana lenkki saatiin tehtyä ihan omassa rauhassa, ensin metsässä ja sitten rannassa.

Loppupäivä sit lojuttiinkin vaunussa kuuntelemassa ajallaan alkanutta myrskyä ja katolle ropisevaa sadetta. Illalla piti kyl käydä katsomassa myrskyaaltoja, ihminen oli ihan liekeissä.

Vaikka tää paikka oli tosi kiva ja siisti, päätti ihmiset kuitenkin että jatketaan matkaa jo seuraavana päivänä. Seuraava kalenteriin merkitty juttu oli vasta perjantaina, joten vielä oli kolmelle yölle hakusessa leiripaikka. Koska nyt oltiin oltu jo ison järven, pienen järven ja moottoritien kupeessa, oli seuraava paikka luonnollisesti meren rannalla. Kaks vuotta sitten, kun ekaa reissua vaunulla tehtiin ja oltiin Kuopiossa, toi ihminen puhu koko ajan et oltiin Kotkassa. No nyt sit mentiin Kotkaan, ni eikö se laittanut kaverilleen terveisiä Kuopiosta. Pöljä.

Santalahden lomakylä oli taas jotain ihan muuta kuin tän reissun aiemmat mestat. Se oli aika iso, mut kuiteskin ihan viihtyisä. Meitä nelijalkaisia kohdeltiin siellä kuin kuninkaallisia. Respaan ja bistroon saatiin mennä ja siellä oli jopa koirien petejä ympäriinsä. Oli myös oma vesipiste ja puhtaita kuppeja. Niin ja menussa oli omat safkat meille, voitteko kuvitella?!

Siitä huolimatta me nuoltiin vaan huuliamme, kun noi ihmiset söi. No, meillä oli kyllä omat hyvät

 safkat vaunussa odottamassa, kivaa oli kuiteskin olla siellä terassilla mukana.

Me viihdyttiin Kotkassa kaks yötä. Päivisin käytiin ajelemassa keskustassa ja kävelyllä Koskipuistossa. Ihan siinä Santalahdessakin oli kivat ulkoilumaastot ja tietty se meri siinä vieressä. Keskiviikkona iltapäivällä alkoi sade, joka jatkui ja jatkui ja jatkui..

Torstaina aamusta sitten taas vaunu koukkuun kiinni ja matka jatkui. Saa nähdä koska mennään Kotkaan uudestaan, mein ihminen oli ollut siellä ennen tätä visiittiä justiinsa 20 vuotta sitten.

Ilma oli edelleen aika harmaa, kun suunnattiin auton nokka kohti Loviisaa. Siellä oli luvassa pihaparkkipaikka tutun luona, ihan maaseudulla. Siitä oli sit vaan alle parikyt kilsaa eläinlääkäriin, jonne mulla oli perjantaina aamulla aika.

Me kökötettiin melkeen koko torstai vaunussa ihmisen kanssa, koska vettä tuli taivaan täydeltä tuntikausia. Toinen ihminen oli jossain hommissa ja me tytöt oltiin ihan keskenämme.

Perjantaina aamusta mä en sit saanu ees safkaa, vaan lähdin mun ihmisen kaa sinne eläinlääkäriin Porvooseen. Mua vähän jännitti, mut enempi ehkä ärsytti, taas mua ronkittiin ja se otti vähän kipeetä. Silti mä olin niin nätisti, koska olihan mun tuki ja turva siinä vieressä.

Jos sua kiinnostaa lukea enempi tästä eläinlääkärihommasta, ni lue tuolta KLIK

 

Tän käynnin jälkeen ajettiin takas vaunulle ja jo tuttujen toimenpiteiden jälkeen jatkettiin matkaa, tällä kertaa kohti kotia.

Niin leppoisan ja rauhallisen reissun jälkeen oli ahdistavaa ajaa Kehä 3:lla, kun siellä oli ihan älyttömästi liikennettä ja jengi ajoi ihan kaistapäisesti. Huomas kyllä heti että ollaan pääkaupunkiseudulla. Kuskin verenpaine nousi heti ja otsasuoni alkoi nykiä. Onneks päästiin oman kodin rauhaan maalle.

Semmonen reissu oli se. Nähtäväks jää milloin seuraavaks lähdetään ja mihin.