Do dii, nyt ollaan oltu reissussa ihan kunnolla, kylläpäs
oli kivaa, vaikka kotiinkin on toki kiva sitten saapua. Lähdettiin 24.8. ajeleen
vaunu pärssiissä kohti Lempäälää. Ihmisellä oli seuraavana päivänä Tampereella
jotain opiskelujuttuja, joten mentiin yöksi Ideaparkin matkaparkkiin. Ei oltu
siellä aiemmin oltu, enkä usko että toiste mennään. Paikka sinänsä ajoi
asiansa, mutta kyllähän se vieressä oleva 3-tie on kovin meluisa, jopa yöllä.
Kyllä me nukuttua saatiin, mutta ehkäpä katsotaan kuiteskin joku idyllisempi
paikka, jos vastaava tilanne tulee vielä eteen.
Alkuillasta käytiin koko köörin voimalla Ideaparkissa
aiheuttamassa ihmetystä. Ei vaan meinattu lainkaan päästä eteenpäin, kun koko
ajan oli joku silittelemässä ja halus jutella. Oltiin yllättyneitä, kun meitin
rotu tunnettiin, yksikin sanoi että ’shelttitaivas’.
Meikäläisen taivas oli yhden penkin alla, jonne mä dyykkasin
vattalteen jonkun hajun perään. Mut kyllä kauniisti hilattiin sieltä pois, ei
ole kuulemma sopivaa syödä kaikkea mitä löytää. Ai ei vai.
Perjantai meni siinä sit hengaillessa toisen ihmisen kanssa,
mut äkkiä oltiinkin jo taas vaunun kaa liikkeellä, nyt matkalla kohti
Jyväskylää. Oltiin perillä joskus seitsemän aikaan ja tää paikka olikin sit
jotain ihan muuta ku edellinen, mut niin oli tarkotuskin. Metsärannan pieni
leirintäalue Jyväskylän kupeessa, ihan järven rannalla, hyttysten keskellä.
Hyvä että noi sai vaunun suoraks, sen verta oli epätasainen pohja. Hinnoittelu
oli täällä hieman erikoinen, sivuilla luki, että paikka sähkötolpalla 35 euroa
/ vrk (sis 1-2 hlöä). Kuiteskin vuorokauden hinta oli 40 euroa, koska sähkö
maksoi 5 euroa / vrk. Just, pikkasen harhaanjohtavaa. Mitäs sä sillä
sähkötolpalla ilman sähköä teet, panet siihen pyykit kuivumaan?
Yöllä oli niin hiljaista, että ihanku oltais oltu kotona.
Kello soi taas kuudelta, koska meillä oli menoa. Aamutoimien jälkeen
pakkauduttiin koko jengi autoon ja kuski heitti meijät Palokkaan. Kaisu jäi
kuskin kaa viettää päivää, me muut, meidän ihminen ja kärryllinen tavaraa
mentiin katsomaan agilityn sm-kisoja! Meille oli varattu paikka mein ihmisen
ystävän teltasta ja siellä me nelijalkaiset oltiinkin aika paljon. Mut kyllä me
päästiin lenkillekin ja katseleen myyntikojuja ja ihminen osti meille myös
herkkuja! Iltapäivällä päästiin sit ihan radan viereen katsoo aksaa. Meikä ei
heti tajunnut mistä oli kyse, mut siinä vaiheessa kun ihmismuurin läpi kuului
kepi-kepi-kepi-käsky, mulla pullistu silmät päästä, ja ne ei oo ihan pienet silmät!
Kyllä oli kiva päivä ja ihminenkin viihtyi tosi hyvin. Ei se
enää niin kauheen haikeanakaan ollut, vaikkei olla neljään vuoteen enää
aksattu. Oli kiva iloita muiden onnistumisista.
Kyllä me oltiin illalla väsyneitä, huh-huh! Tipahdettiin
tosi aikasin ja nukuttiin sikeästi, edelleenkin ihanassa hiljaisuudessa.
Sunnuntaina lähdettiin sit ihmissukulaisen luo pienen matkan
päähän. Käytiin rauhaksiin kävelyllä ja sit kiivettiin kerrostalon kolmanteen
kerrokseen, ihan rappuja pitkin. Mut olis kyllä pitänyt kantaa, koska oon
saikulla, mut ihminen anto mun sit kiivetä kun lähdin vaan viipottaa.
Muutama tunti viihdyttiin siellä ja vasta ihan
loppumetreillä Kaisu tajus et parvekkeella oli kissa. Se meni ihan sekaisin
hetkeks, en tiiä onko se kissaa koskaan ennen nähnyt.
Illtasella leiripaikassa ihmiset pääsi saunaan, kun
isäntäväki sen itselleen lämmitti. Ja taas nukuttiin paremmin ku hyvin.
Kolme yötä Metsärannassa oltiin ja maanantaina lähdettiin
jatkamaan matkaa. Tää Metsäranta oli ihan ok, mutta ei siellä ollut kauheen
hyvät lenkkimaastot. Meillä tosin oli niin paljon muuta puuhaa, et lenkkeily
tuli hoidettua siinä samalla. Mukavat tyypit siellä oli, mutta tosiaan se
hinnoittelu oli hieman outo. Paikka oli muutenkin aika vanha, eikä enää ihan
viimosen päälle, mutta kuiteskin kohtuu siisti ja kelpas meille ihan hyvin.
Seuraavalla kerralla sitten loppureissusta tarinaa.